Luunkovat vinkit vahvaan luustoon

Oletko koskaan keskustellut luustosi terveydestä lääkärisi kanssa?

Suurin osa ihmisen luumassasta kehittyy noin 20 ikävuoteen mennessä. Sen jälkeen elimistö uudistaa vanhaa luukudosta, mutta luumassan kokonaismäärä ei suurene vaan pienenee vähitellen iän myötä¹ – toisilla nopeammin kuin toisilla, jos tuoreen tutkimuksen² tuloksiin on uskomista.

Kanadalaiset tutkijat mittasivat 783:n MS-tautia sairastavan henkilön luuston tiheyttä ja vertasivat sitä sellaisten henkilöiden luuntiheyteen, joilla ei ollut MS-tautia. Tulokset osoittivat, että luuntiheys oli MS-ryhmässä merkitsevästi pienempi ja osteoporoosi yleisempää kuin verrokkiryhmässä. (Osteoporoosia sairastavien luut ovat heikentyneet ja murtuvat tavallista helpommin.) Ei kuulosta hyvältä.

D-vitamiini ja luuston terveys

Miksi MS-tauti sitten vaikuttaa luuston vahvuuteen tällä tavalla? Ensinnäkin MS-taudilla ja osteoporoosilla on useita yhteisiä riskitekijöitä, esimerkiksi tupakointi. Tupakointi suurentaa MS-taudin kehittymisen riskiä³ yli puolitoistakertaiseksi ja  on lisäksi yhteydessä luiden haurastumisen ja suurentuneeseen luunmurtumien riskiin⁴.

Lisäksi molemmilla on yhteys D-vitamiiniin. Tiedetään, että tämän ”aurinkovitamiinin” pieni pitoisuus on yhteydessä suurentuneeseen MS-taudin riskiin⁵. Tiedetään myös, että D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen. Kalsium taas on kivennäisaine, jolla on merkittävä rooli luuston vahvistumisessa ja kehityksessä. Ei siis tarvitse olla asiantuntija ymmärtääkseen, että D-vitamiinin puute suurentaa myös osteoporoosin riskiä. 

MS-tauti, vammautuminen ja osteoporoosi

MS voi vaikuttaa lihasvoimaan ja liikkuvuuteen – jaksamisesta puhumattakaan – mikä voi vähentää sairastavan fyysistä aktiivisuutta. Liikunta on tärkeää luuston vahvistumisen kannalta, sillä luiden kuormittaminen saa kehon tuottamaan luuta muodostavia soluja, osteoblasteja⁶. Passiivisella elämäntavalla lihakset ja luut eivät aa tarvitsemaansa harjoitusta⁷. Aiemmin mainitussa MS-tautia sairastavien luustoa tarkastelleessa kanadalaisestutkimuksessa todettiin myös vammautumisen lisävän osteoporoosin riskiä².

Myös tiettyjen MS-taudin oireiden hoitoon  käytettyjen lääkkeiden epäillään aiheuttavan luusto-ongelmia. Esimerkiksi kortisonin pitkäaikainen käyttö voi vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen ja luun uusiutumiseen^8,9, ja tietyntyyppiset spasmi- ja masennuslääkkeet voivat myös vaikuttaa luuston terveyteen. Toisaalta monet näistä lääkkeistä ovat korvaamattomia MS-taudin oireiden hoidossa, joten hyötyjä ja haittoja kannattaa punnita yhdessä lääkärin kanssa.

Miten osteoporoosin riskiä voi pienentää?

Olipa MS-taudin vaikutus luihin sitten millainen tahansa, MS-tautia sairastava voi tehdä paljonkin pienentääkseen osteoporoosiriskiään. Terveellinen ja monipuolinen, riittävästi luustoa vahvistavaa kalsiumia sisältävä ruokavalio on hyvä alku. Kalsiumia on maitotuotteissa, kuten maidossa (rasvattomassa maidossa on muuten enemmän kalsiumia kuin täysmaidossa¹⁰), jogurtissa ja juustossa, sekä vihreissä kasviksissa, kuten lehtikaalissa, pinaatissa, pinaattikiinankaalissa (paksoi) ja parsakaalissa. Myös lohi ja sardiinit ovat hyviä kalsiumin lähteitä.

On myös järkevää pitää huolta riittävästä D-vitamiinin saannista. Auringonvalo on paras D-vitamiinin lähde, sillä iho tuottaa D-vitamiinia UV-säteiden osuessa siihen. Asiantuntijoiden suositusten mukaan auringonvalossa olisi hyvä olla 20 minuuttia päivässä ilman aurinkovoidetta, muttei kuitenkaan niin pitkään, että iho palaa. Ruokavaliossa hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat rasvaiset kalat, kuten lohi ja makrilli, sekä munankeltuaiset ja maksa. Mikäli auringonvalolle altistuminen ja D-vitamiinin saanti ravinnosta on vähäistä, ravintolisästä voi olla hyötyä. Tästä kannattaa keskustella lääkärin kanssa.

Tärkeää on myös luustoa kuormittava liikunta, olipa kyseessä sitten päivittäinen kävely puistossa tai hien virtaamaan saava ryhmäliikunta – on liikuttava oman kehon sallimissa rajoissa. Myös apuvälineitä käyttäville löytyy tapoja kasvattaa lihas- ja luumassaansa. Fysioterapeutti osaa auttaa henkilökohtaisen harjoitussuunnitelman  laatimisessa.

Sairastipa MS-tautia tai ei, tulevaisuutta ajatellen on järkevää investoida luustoonsa. Käytännölliset kengät saattavat olla väistämätön osa ikääntymistä, mutta heikkojen luiden ja murtumien ei tarvitse olla.