Liikuntakyky ja MS-tauti

Kirjoittanut Jamie

Siitä lähtien, kun minulla muutama vuosi sitten todettiin MS-tauti, olen koonnut itselleni eräänlaista MS-taudin sanakirjaa. Sana ”liikuntakyky” on tässä omassa sanakirjassani määritelty seuraavasti: kyky käyttää omia luita, lihaksia, kudoksia ja hermoja niin, että kaikki niiden väliset yhteydet toimivat ja edistävät hämmästyttävää kykyä LIIKKUA itsenäisesti. En kuitenkaan poissulje apuvälineitä, kuten pyörätuolia, kävelykeppiä tai sähkömopoa, jotka auttavat meitä liikkumaan. Ne ovat korvaamattomia silloin kun niitä tarvitaan.

Millainen tulevaisuudestani muodostuu?

MS-tautia sairastavana liikuntakyvyn ja sen henkilökohtaisen merkityksen pohtiminen voi joskus tuntua siltä kuin pään päällä leijuisi tumma pilvi. Liikuntakyky on uskomattoman tärkeä, ja ajatus sen menettämisestä voi olla musertava. Osalla ihmisistä on selkeä kuva siitä, millaisia he haluavat olla tulevaisuudessa. He saattavat kuvitella hypähtelevänsä lastensa tai elämänsä rakkauden kanssa tai vaikkapa käyvänsä juoksulenkeillä ystävien kanssa. Minulla ei ole tällaisia mielikuvia. Mielessäni on vain sana ”liikuntakyky” ja sen perässä iso kysymysmerkki. Kuinka kauan pystyn liikkumaan OMATOIMISESTI? Milloin minun pitäisi alkaa miettiä apuvälineiden, kuten pyörätuolin, hankkimista? Miten liikuntakyvyn rajoitteet vaikuttavat minuun ja perheeseeni?

Iso kysymys vailla yksinkertaisia vastauksia

Luin äskettäin artikkelin, jossa käsiteltiin neljää tapaa säilyttää liikuntakyky pidempään. Ai mitkä nämä neljä tapaa olivat? ”Osta oikeanlaiset kengät, hanki autoon lisävarusteita, tutustu tarjolla oleviin apuvälineisiin ja harkitse avustajakoiran hankkimista.” Vaikka nämä neuvot ovat mielestäni jossain määrin hyödyllisiä, pidän niitä kuitenkin pinnallisina ja yksinkertaistavina. Apuvälineitä käytetään, kun liikuntakyky on jo menetetty. Minua sen sijaan kiinnostaa, miten pystyn säilyttämään liikuntakykyni mahdollisimman pitkään. Jutun sisältö ei näyttänyt vastaavan otsikkoa. Kysymys siitä, miten MS-tautia sairastava voi säilyttää liikuntakykynsä mahdollisimman pitkään, on vaikea ja henkilökohtainen, eikä siihen vastaaminen valitettavasti ole niin yksinkertaista kuin miltä artikkeli sai sen kuulostamaan.

Olemme erilaisia

Vastaukset liikuntakykyyn liittyviin kysymyksiin kytkeytyvät usein yksilöllisiin MS-taudin oireisiin ja niiden ilmenemiseen. Kerran istuin hoidon ajan erään naisen vieressä, ja koska hoidot kestävät kauan, aloimme jutella. Hän kertoi minulle, että harkitsi pyörätuolin hankkimista, koska ulkona oli kuuma ja pyörätuoli helpottaisi liikkumista. Kerrankin olin sanaton. Itse haluan käyttää pyörätuolia tai sähkömopoa vain, jos muita vaihtoehtoja ei enää ole, mutta kaikki eivät välttämättä ajattele samoin.

Ymmärrän hyvin, että liikkuminen voi olla vaikeaa, kun on sairas eikä elämäntilanne sovi yhteen MS-taudin kanssa – usko pois, sellaista minunkin elämäni on. Selkärankaan sattuu, kävelen kummallisesti ja samalla minulla on mieletön kiire. Meidän on kuitenkin oltava rehellisiä itsellemme ja tehtävä kaikkemme liikuntakyvyn ylläpitämiseksi. Sitten kun apuvälineet tulevat välttämättömiksi, joudumme käymään uuden sisäisen taistelun sisäistääksemme, että kepin tai sähkömopon käyttö on täysin hyväksyttävää. Kun tuo päivä koittaa, aion elää hyvää elämää tarvitsemieni apuvälineiden avulla. En kuitenkaan aio antaa niiden määritellä itseäni.

Miten itse ylläpidän liikuntakykyä

Siihen saakka kunnes alan tarvita apuvälineitä, pyrin liikkumaan niin paljon kuin mahdollista. Jos pystyt liikkumaan, liiku, sillä vierivä kivi ei sammaloidu! On tärkeää käyttää oikeanlaisia jalkineita, olla varovainen ja liikkua turvallisesti. Monille meistä ongelma ei ole vain jalkojen nostaminen, vaan myös tasapainon säilyttäminen. Jos pitelen jotain käsissäni samalla kun nousen portaita, kaadun sivulle ja joudun lopulta nousemaan portaat istuma-asennossa käyttäen käsivarsiani apuna. Siksi meille tasapainovaikeuksista kärsiville on tärkeää vahvistaa myös keskivartalon lihaksia.

Jooga on loistava tapa vahvistaa keskivartalon lihaksia. Valitse hyvä paikka, jossa voit maata tai istua selkä suorassa. Hengitä syvään – nenän kautta sisään ja hitaasti suun kautta ulos. Keskity hengitykseen 15 minuutin ajan. Tee tämä vähintään kerran päivässä.Rentoutuminen ei ainoastaan rauhoita oloa, vaan myös auttaa kehoa tottumaan venytyksiin ja erilaisiin asentoihin. 

Myös uinti on mielestäni ihana tapa vahvistaa keskivartalon lihaksia. Jo se, ettei minun tarvitse uima-altaassa kannatella omaa kehoani (joka tuntuu noin 225-kiloiselta), tuntuu taivaalliselta. Liikunta itsessään ei saa jatkamaan, vaan sen hauskuus. Naura, ui ja hulluttele – se auttaa sinua voittamaan sellaisiakin vaikeuksia, joihin et ole varautunut.

Lopuksi haluan todeta, että on tärkeää suhtautua apuvälineisiin myönteisesti sitten kun niitä oikeasti tarvitsee. Vaikka on hyvä harrastaa liikuntaa, pysyä rentona ja syödä terveellisesti, tärkeintä on kuitenkin pystyä säilyttämään elämänilonsa.