Tulehduksesta toiseen
Kesä oli aika tavalla erilainen, kuin pari edellistä. Lämmöstä oireita saavalle tämä oli huomattavasti helpompi, vaikka tosi kuumia jaksojakin oli. Viimeiset vuodet ovat mullistaneet maailmamme. Elämme varsin epävarmoja aikoja. Korona on edelleen vahvasti mukana ja syksyn myötä sen ote jälleen vahvistuu. Tosi useat ystävät ja ystävän ystävät ovat koronan sairastaneet. Tämä kehitys ei näy kuitenkaan millään tavalla maskien määrässä. Jokunen riskiryhmäläinen esimerkiksi kaupoissa tai tapahtumissa maskia pitää. Muut ei, kun näin ei suositella. Minä pidän ja tulen pitämään vielä pitkään. Edelleen jätän osallistumatta tapahtumiin, joissa pienessä tilassa on paljon ihmisiä. Tätä kirjoittaessa sain neljännen rokotuksen eilen. Siltä osin on turvallisempi olo.
Sota Ukrainassa, tai naapurimaan kuvailemana erikoisoperaatio, toi hetkessä kaikille turvattomuuden tunteen ja tulevaa talvea varjostaa myös lisääntyneet kustannukset. Tällä hetkellä energiakustannukset ovat kovassa nousussa, ruokakaupoissa on tiettyjen tuotteiden saatavuus heikentynyt ja rakentamisessa kustannusten nousu näkyy mm. asuntojen hintojen kallistumisena. Kolikon kääntöpuolena näyttäisi olevan kohtalainen korotus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Sitä, riittääkö se kustannusten nousuun, jää nähtäväksi. Sähköä voimme jokainen säästää helposti ja kun sitä tekee iso joukko, niin kustannukset laskevat siltä osin.
Itselläni kesä oli edelleenkin kamppailua väsymyksen kanssa. Myös lihasvoimat ovat olleet heikot ja myös kävelymatkani ovat lyhentyneet merkittävästi. Olen ollut tästä ihmeissäni, kun 25-vuotta on mennyt ilman, että lihasvoimieni kanssa olisi ongelmia. Olen pyrkinyt kuntosalilla lisäämään jalkalihasten kestävyysvoimaa, mutta tuloksetta. Olen aina liikkunut paljon ja patikoinut pitkiäkin lenkkejä. On harmi, jos lihasvoimat eivät palaudu ennalleen. Kävelynopeus on hidastunut ja syö miestä, kun väki ohittaa vasemmalta ja oikealta.
Kävin labrakokeissa ja yllättäen myös rauta-arvoni olivat tipahtaneet alle raja-arvojen. Samaan aikaan myös rakko on jatkanut vihoittelua ja edellisellä viikolla söin jälleen kerran viikon satsin antibioottia. Aloitin rautakuurin saadakseni rautavarastoja täyteen ja hemoglobiiniarvoja paremmaksi. Huomaan, että se on jo vähän auttanut ja huomaan olevani himpun verran pirteämpi.
Olen ollut korona-aikana pari vuotta käymättä rakon botuliinihoidossa ja nyt sinne on lähete. Todennäköisesti syyskuun aikana saan sen asian kuntoon ja saan toivottavasti rakon rauhoittumaan.
On kulunut kolme kuukautta siitä, kun etsittiin kasvainta aivolisäkkeestäni. Myös sen asian selvittely jatkuu ja syys-lokakuussa sitä asiaa taas selvitetään. Epämääräinen löydös aivolisäkkeessä on, mutta niin pieni ja hyvälaatuinen, ettei sille todennäköisesti mitään tehdä.
Aika monta kertaa tulee tämän syksyn aikana avattua uuden keskussairaalamme Novan ovi ja marssittua sisään. Sairaanhoitajien työtaistelun vuoksi kesällä lähes kaikki hoidot olivat tauolla ja nyt syksyllä asiat paremmin etenevät. Voi olla, että joskus jopa tapaa lääkärinkin. Puhelimitse on asioita hoidettu, kun aikoja ei ole millään saanut.
Vietimme viikon puolisoni kanssa Levillä elokuun lopussa ja retki oli jälleen mahtava. Lapin hiljaisuus, porot ja upea luonto rauhoittavat mielen. Patikoimme, nautimme luonnosta ja lapin lumo vei taas mennessään.
Nukuin paremmin, kuin kotona. Jopa jaksaminen oli parempaa. Pitäisiköhän muuttaa lappiin?
Näin elämä jatkuu epävarmoinakin aikoina ja hivenen epävarmana omasta terveydestä. Uskon huomiseen ja jaksan olla positiivinen. Ei kannata etukäteen murehtia huomista, josta ei tiedä miten se tulee menemään. Voimabiisini sanoin: ”katse eteen ja suupielet ylöspäin, teen vastoinkäymisistä voimaa, katse eteen ja suupielet ylöspäin, antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan.”
FI2209077428
Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.
Curated Tags