Motivaation lähteillä | MS Elo

It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Motivaation lähteillä

Mistä moti löytyy?

Olen ennättänyt sairastaa MS-tautia pitkään ja olen kokenut kaikki mahdolliset vakavan sairastumisen mukanaan tuomat tunnetilat. Ja moneen kertaan. On ihan selvää, että pahenemisvaiheen jälkeen mukaan tarttunut uusi ongelma käynnistää prosessin ja tunnetilatkin uudestaan. Tulee surua ja vihaa, tulee pettymystä ja suuttumistakin. Mieliala laskee ja sitä voi käydä syvälläkin, ennen kuin pikkuhiljaa nousee taas pinnalle ja oppii uuden ongelman kanssa elämään. Oma motivaatio nousee, kun löytää keinon tai vaikkapa uuden lääkityksen, jonka myötä pärjää paremmin.

Olen urheillut aika kovaakin läpi elämäni. Poikkeuksena aika, jolloin sain diagnoosin. Vietin muutaman vuoden neljän seinän sisällä ja ajattelin että antaa mennä, kun on alamäki vaan. Ahmin kaiken mahdollisen sairaudesta. Luin monta vuosikertaa Avain -lehtiä. Lainasin kirjastosta neurologian kirjat ja etsin, mitä kaikkea oireita voinkaan saada. Elin sairauttani vahvasti ja kaikki muu oli turhaa. En varmaan muusta puhunutkaan ja muistan, kuinka ilmoitin jokaisen lihasten nykimishäiriön. Tai ihan kaikkia en ennättänyt raportoida, kun niitä kehossani oli ja on edelleen varsin paljon. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäin 37-vuotiaana. Lopetin työsuhteen ja laitoin ilmoitustaululle, että jään kotiin sairastamaan. Hävettää näin jälkeenpäin, mutta silloin sitä eli taudin mukanaan tuomassa aivosumussa.

Pikkuhiljaa aloin huomata, että pystyn edelleen liikkumaan, uutta pahenemisvaihetta ei kuulunut ja osa kavereistakin palasi takaisin. Surullisintahan vakavan sairauden ilmestyttyä on, että useat ns. hyvät ystävyydet loppuvat. Se terveempi osapuoli on hämmentynyt, pelokas ja ei tiedä, että miten hänen pitää toimia. Pakenee sairastavaa. Ehkä on pettynytkin siitä, että hyvä bilekaveri jääkin iltaisin kotiin. Sairastava ei tarvitsisi mitään muuta kuin olla rinnalla. Olla rinnalla, vaikka sanomatta sanaakaan.

Urheilun aloitin uudestaan ihan pohjalta. Muistan saaneeni tutuilta pilkallisia kommentteja, kun kuntosalilla kyykkäsin pelkällä tangolla. Olin terveenä lastannut siihen painoja huomattavat määrät. Kommentit alkuunsa masensivat. Yksi mies kailotti salilla kovaan ääneen, ”Vaimo, Raunolla on MS-tauti” ja vaimo purskahti itkemään. Tuntui jotenkin kummalliselta alkaa lohduttamaan muita. Muita on saanut lohduttaa siitä saakka, vaikka pitäisi olla päinvastoin. Siihen aikaan ohjeena oli, ettei lihaksia saa kuormittaa ja minäkin treenasin alkuunsa ihan olemattomilla painoilla kerran viikossa. Oli ihan typerää.

Tapasin Anders Rombergin Maskun Neurologisesta kuntoutuskeskuksesta ja sain hänen kirjoittamansa kirjan, jossa tutkimuksen mukaan sairastavan lihakset ottavat voimaa takaisin toisin, kuin oli aikaisemmin tutkittu. Siitä innostuneena aloin minäkin rymistelemään isommilla painoilla ja muutos kehossa ja mielialassa tapahtui nopeasti. Lihakset vahvistuivat ja jopa kasvoivat. Ryhti parani, hymyä alkoi löytyä ja itsevarmuus kasvoi. Olin taas entinen Rauno. Motivaatio liikkua kasvoi huippuunsa ja juoksin pari kertaa jopa kilpaa ollen tosin häntäpään ensimmäisiä.

Kuntoutus on tosi monelle MS-tautia sairastavalle se paikka, jossa nämä oivallukset löytyvät. Se voi olla mikä tahansa monipuolisen laitoskuntoutuksen osa-alue, josta löydetään elämänlaatua parantava keino ja tämä tuo mukanaan iloa ja motivaatiota mennä eteenpäin. Minä sain vinkin Andersilta, olen kuullut lukuisia tarinoita vinkeistä, joita kuntoutujat Maskussa ovat saaneet. Harmillista on, että kuntoutusta mitataan erilaisilla lihastesteillä ja sen mukaan päättäjät joko antavat sen jatkua tai armottomasti lopettavat. Henkinen pääoma, kognitiiviset ongelmat ja myös kuntoutuksen mukanaan tuomat elämänlaatua parantavat pilkahdukset eivät päättäjille ole painaneet. Vertaistuki, jota laitoskuntoutuksen aikana saa, on korvaamatonta. Toivottavaa on, että päättäjien linjaukset kuntoutukseen muuttuisivat ja sinne pääsisi helpommin, kuin viime vuosina on tapahtunut.

Itselleni moti löytyi Anders Rombergin kirjasta MS ja liikunta: iloa ja elämänlaatua. Motivaatio on voima, joka saa toimimaan. Olen varma, että jokainen meistä löytää oman motivaation lähteensä. Oman motinsa.

 

FI2205032089
Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.

Curated Tags