Kognitiivinen fatiikki on kiusallinen ja hankala oire
Jäin viime vuosituhannen puolella työkyvyttömyyseläkkeelle fatiikin vuoksi. Vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin ymmärsin, että fatiikki itselläni on pääosin kognitiivista. Kognitiivinen fatiikki tarkoittaa heikentynyttä kykyä toimia tehokkaasti sellaisissa tilanteissa, joissa edellytetään intensiivistä työskentelyä ja kognitiivista aktiivisuutta. Itse törmäsin tähän kummalliseen ilmiöön ensimmäisiä kertoja erilaisissa juhlatilanteissa. Jo ennen MS-diagnoosiakin. Oli paljon ihmisiä ja keskusteluäänen sorina oli voimakasta. Korkeiden ja matalien äänien sekamelskaa. Joku aloittaa aiheen, jonka joku keskeyttää. Voimakasta naurunremakkaa.
Sitten se tunne, kun tippuu pikkuhiljaa pois keskustelusta. Ei enää jaksa reagoida nopeasti. Sanoa mitään viisasta. On paikalla fyysisesti, mutta ei kuitenkaan. Mielen täyttää synkkyys, ymmärtäisipä nämä ihmiset poistua. Joskus tämä sama ilmiö toistuu kaupassa tai vaikkapa avokonttorissa, koulutuksissa ja kokouksissa. Ei ole yhtä eikä kahta kertaa, kun olen ollut näissä tilanteissa. Kertojen määrä on kymmeniä, ellei satoja.
Fatiikkiin ja kognitiiviseen fatiikkiin auttaa ainakin itselläni lepo. Juhlatilanteissa lepääminen ei aina ole helppoa. Seuranaan häpeän tunne voi yrittää poistua sänkyyn selälleen, jos sen tempun kehtaa tehdä. Ympäristölle, ystäville ja läheisille fatiikki on vaikea havaittava. Kognitiiviselle fatiikille on tyypillistä, että se tulee yllättäen ja ennalta odottamatta. Tämän vuoksi siitä on vaikea ystäviä ennakkoon varoitella. Ja kun en kauhean aktiivinen ole kertomaan omista sairauksistani, niin en myöskään MS-taudista ja tästä oireesta ole ensimmäisenä kertomassa ja juhlatunnelmaa pilaamassa.
Itselleni kognitiivinen fatiikki on edelleen varsin iso elämänlaatuani haittaava ongelma. Meitä MS-tautia sairastavia auttaisi armollisuus itseään kohtaan ja rehti ja reilu kertominen ympäristölle ongelmistaan. Jo vain olisi avopuolisonkin kanssa elämä helpompaa. Mutta enhän minäkään tee kuten saarnaan. Vedän joka päivä itseni ihan piippuun ja toisinaan olen pääni kanssa ulkona kuin lumiukko. Olen huono kertomaan omista ongelmistani edes kotona, ja avopuolisollani riittää haasteita selvittää, mikä milloinkin miestä vaivaa.
Omat keinoni fatiikin eri muotoihin on lepo, reipas liikunta ja vaikkapa uppoutuminen pöhköjen pelien maailmaan. Hyvä tapa välttää fatiikkia on tauottaa tekemistään. Mikä pakko se on imuroida koko huusholli kerrallaan? Tai tehdä töitä kymmenen tuntia putkeen, kun voi ja on pakko tauottaa tekemisensä. Joskus fatiikista toipumiseen menee päivä, joskus riittää kymmenen minuuttia. Fatiikin taakse on kyllä helppo myös paeta. Lukuisia kotitöitä voi jättää tekemättä teeskentelemällä yllättävää uupumusta. En nyt tahdo yleistää, mutta me ihmiset olemme mukavuudenhaluisia ja tiedän, että kyllä me MS-ihmiset tällä itsellemme taukoja järjestämme. Aika kettuja olemme siis. Imurointi on minulle myrkkyä. Se on pakko jakaa useaan pätkään. Aparaatti huutaa ja haisee, sitä saa kiskoa ja repiä perässään. Kontata ympäri ahtaita nurkkia. Ei pysty. Ja silti tämän aparaatin kanssa on pakko välillä touhuta.
Fatiikki on vain yksi MS-taudin monista oireista. Jos ajattelee, että vuonna 2002 jäin sen vuoksi eläkkeelle, niin takana on huikea määrä vuosia ja huikea määrä pirteitäkin hetkiä. On tuon kummallisen sanahirviön kanssa elämää yhdessä eletty ja varsin hyvin pärjätty.
Oireena fatiikki on kuitenkin yleinen ja on harmi, miten vähän siihen on saatavissa apua. Jotain on, mutta en ole niitä itse kokeillut enkä lähde tässä luettelemaan. Asiasta kannattaa kuitenkin keskustella ja tuoda se esille lääkäreiden vastaanotoilla tai kuntoutuksessa.
FI2209077424
Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.
Curated Tags