Lääkäriltä lääkärille
Tämä kevät on ollut varsin tapahtumarikas. Olen reilut 30-vuotta kamppaillut virtsarakon ongelmien kanssa. Reilut kymmenen vuotta olen ongelmaan saanut botuliinihoitoa. Virtsarakon toiminta ”halvaannutetaan” ja sen tyhjentäminen pääsääntöisesti onnistuu vain katetroimalla. Botuliinihoitoa olen saanut korkeintaan pari kertaa vuodessa ja olen rakon toiminnan suhteen voinut olla aika huoleton.
Tammikuussa oli jälleen kerran vastaanottoaika kirurgian poliklinikalla, jossa toimenpide suoritetaan. Meni pitkään, että toimenpiteen suoritti aina samat henkilöt, ja toimenpide onnistui ongelmitta. Lääkäri- ja hoitajapulan alkamisen jälkeen kaikki on muuttunut ja henkilöstö ympärillä on uusia ja usein mukana on erikoistuvia lääkäreitä. Toimenpide epäonnistuikin tällä kertaa jo heti kättelyssä. Tekaistiin iso haava, joka aiheutti tulvivan verenvuodon. Toimenpide keskeytettiin ja päätettiin, että haava on leikkaushoidossa kuukauden päästä korjattava ja samassa yhteydessä tehdään toimenpiteelle uusintayritys. Asennettiin kestokatetri, jonka kanssa olisi taiteiltava leikkaushoitoon saakka. Ilman Tampereelta keikalla ollutta urologia olisin joutunut kotiin veristen vaippojen kanssa. Kokeilemaan, saanko katetroitua rikkomatta haavaa lisää ja mahdollisesti aiheutettua lisää ongelmia.
Kestokatetrista minulla ei aikaisempaa kokemusta ole ja alkoi sen eläminen. Pussi lahkeessa, kun lähdettiin liikkeelle ja kaikki toimi ihan hienosti. Kestokatetri on vaan hyvin herkkä bakteereille ja vaikka kuinka yritin olla tarkka sen kanssa, sain kaksi virtatietulehdusta, jotka heikentävät vointia. Lisäksi kestokatetri meillä miehillä menemättä enempää yksityiskohtiin sattuu julmetusti.
No, muutaman viikon kuluttua vointini alkoi huonontumaan nopeaa tahtia ja kotona huoneesta toiseen kävely sai puuskuttamaan ja oli pakko levätä. Tästä terveyskeskukseen, jonka kautta sairaalaan, jossa todettiin laaja-alainen keuhkoveritulppa, joka oli vahingoittanut myös sydäntä. Keuhkoveritulpan vuoksi aloitetun verenohennuslääkityksen vuoksi virtsaputkeni leikkausaika peruttiin ja siirrettiin puolella vuodella. Samassa yhteydessä osa lääkkeistäni lopetettiin mahdollisten yhteisvaikutusten vuoksi.
Vietin viikon sairaalassa makoillen ja henkeä uhkaava tilanne saatiin rauhoitettua ja vointini alkoi korjaantumaan. Kotiuduin kestokatetrin kanssa ja alkoi toipuminen veritulpasta. Olin kuvitellut, että pääsen kestokatetrista jo eroon, niin mitä vielä. Oli pelko, että kuskaan sitä härveliä kesälläkin.
Meni kuukauden päivät ja sain kutsun kirurgian poliklinikalle kystoskopiaan. Siinä oli tarkoitus tutkia virtsarakon kuntoa ja päättää, jatketaanko kestokatetrin kanssa. Käynti onnistuikin yllättävän hyvin.
Kestokatetri poistettiin ja virtsaputki oli parantunut hyvin ja samassa yhteydessä myös botuliinihoito pystyttiin tekemään ilman ongelmia. Oli taitava urologi, joka oli hengessä mukana ja tuuletti onnellisena puolestani.
Edellisellä kertaa kokoonpano oli hyvin erilainen ja urologi, sekä anestesialääkäri eivät toimenpidettä saaneet onnistumaan. Tein heidän toiminnastansa myös potilasvahinkoilmoituksen. Lääkäri- sekä sairaanhoitajapula on voimakasta ja se näkyy myös hoidon laadussa. Kokoonpanot vaihtuvat jatkuvasti ja viettäessäni sairaalassa viikon kuulin, kun sihteeri soitti jatkuvalla tempolla väkeä töihin ja välillä siinä onnistumatta. Useat manailut kuulin, kun työntekijöitä ei saatu ja vuorot vietiin läpi alimiehityksellä. Näissä, jos missä potilasturvallisuus vaarantuu.
Enhän voi varmaksi tietää, mistä keuhkoveritulppa sai alkunsa. Sainko toimenpiteestä, vai käynnistikö sen jokin muu tapahtuma jo aikaa sitten?
MS-tautia sairastavana oirekartta on niin monipuolinen, että niin itse ja terveydenhuollon ammattilaiset usein etsivät ongelmiin syitä tätä kautta. Näin tein minäkin ja ajattelin oireitteni olevan taudin normaalia vaihtelua. Peräkkäiset päivät eivät ole samanlaisia ja koskaan ei tiedä, millaiseen päivään herää. Jaksaako hyvin, vai peruuko päivälle tehtyjä varauksia? Mietin, voiko ongelmat johtua MS-taudin pahenemisvaiheesta, mutta missään vaiheessa en ajatellut, että huono vointini voisi johtua muista ongelmista. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut ajatella ja jatkossa osaan kenties ajatellakin.
Keuhkoveritulpasta olen toipunut kohtalaisen hyvin. Sydämeeni tulleet vauriot vaikeuttavat elämää ja ovat huolestuttavia. Tätä kirjoittaessa en tiedä, millainen ennuste sydämen toipumisen kanssa on. Hitaasti se tuntuu toipuvan, jos ollenkaan. Vanhan kansan sanonta: ei niin mene, etteikö jotenkin mene, pätee kuitenkin tässäkin.
449803
Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.
Curated Tags