It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Rentoa menoa

Olen saanut matkani varrella useita muitakin diagnooseja kuin MS-tauti. Niin varmasti monelle meistä käy, kun ikää alkaa pikkuhiljaa hiipiä lisää. Viimeisin ”saavutukseni” liittyy aineenvaihduntaan. Tämän vuoksi joudun lisäämään lääkelistalleni jälleen uuden tuotteen jatkuvaan käyttöön. Onneksi olen vankka länsimäisen lääketieteen kannattaja ja kovin onnellinen, että hyvinvointiyhteiskunnassamme on mahdollista sairastaa ja silti elää täysipainoista elämää. 

Kohtasin kuitenkin tämän uuden tulokkaan kanssa arvaamattomia haasteita. Minun pitäisi oppia rentoutumaan ja vähentämään stressin aiheuttamien hormonaalisten muutosten toimintaa kehossani. Kuulostaa helpolta ja myös tämän MS-taudin kanssa kuullulta neuvolta. Stressi voi pahentaa sairauksia, myös MS-tautia ja tätä uuttakin kaveriani. Ongelma tulikin eteen siinä, että en ole oikein ikinä osannut rentoutua, olla ihan rauhassa. Minulla ei ole todettu keskittymishäiriöitä, olen vain ollut aina niin kovin ratkaisukeskeinen tekijäihminen. Toiminnassani on aina vaan oltava joku tavoite, jota kohti suuntaan. Pelkkä paikallaan oleminen tuntuu hassulta.

Fysioterapeuttini kanssa teemme yleensä selkeitä fyysisiä haasteita, joista nautin suuresti. Itseni haastaminen liikunnassa on aina osunut mukavuusalueelleni. Mutta nyt päätimmekin kokeilla ohjattua rentoutumisharjoittelua. Pyysin tätä itse, se oli jo suuren suuri askel. Hän oli katsonut valmiiksi sopivan harjoituksen ja sitä aloimme tehdä. Harjoituksessa oli naislukija ja rauhoittavaa musiikkia. Kestoltaan se oli 20 minuuttia. Aloitimme ja alussa minua alkoi naurattaa kovasti. Pidän itseäni huumorintajuisena ja tilannekomiikka on vahvimpia osa-alueitani. Tämä luonteenpiirre ei soveltunutkaan yhtään tähän harjoitukseen. Minulle tuli tilanteesta mieleen lähinnä joku sketsi. Ja musiikki oli mielestäni karmaisevaa, en koskaan kuuntele noin hidasta ja unettavaa musiikkia. Olen oikein kateellinen heille, joilta tällainen rentoutumistoiminta onnistuu ja he siitä hyötyvät. Itseäni ensin nauratti, ja sitten turhautti, lopulta meinasin uuvahtaa kokonaan. Harjoituksen loputtua ihmisen ilmeisesti pitäisi tuntea olevansa levännyt ja valmis uusiin haasteisiin. Minun jokainen lihakseni tuntui kuin löysältä kermavaahdolta. Pitkä paikallaan olo ja erityisesti makaaminen ei sovi minun MS-tautini kanssa ja lihaksien saaminen käyntiin vaatii taas kovan työn. Tässä ei minulla sitten relannut keho, eikä mieli. Vaikka kuinka yritin keskittyä ja kuunnella itseäni.

Harjoituksen loputtua en sanonut mitään aluksi. Minut tunteva fysioterapeuttini totesi hiukan lakonisesti, että voidaan kokeilla myös jotain muutakin keinoa. Hän huomasi siis, ettei tainnut olla aivan nappisuoritus. Mietimme yhdessä, että minulle sopivin rauhoittumiskeino voisi olla vaikka venytellä hiljakseen samalla, kun kuuntelen jotain omasta mielestäni mukavaa musiikkia. Tärkeintä olisi rauhoittua, vaikka siinä tekisikin samalla jotain pientä muuta. Mielen ja kehon rentoutumiseen voi olla erilaisia keinoja, itselle sopivimman löytämisessä voi kestää aikaa, mutta se on vaivan arvoista. Itse pidän runoudesta ja siitä, että siinä osataan kuvailla tätä rentoutumisprosessiakin paremmin kuin minä sitä osaan toteuttaa.


Suvi-illan vieno tuuli
huokaa vuoren alta,
hongikon polkua hopeoipi
kuuhut taivahalta.
Hiljaa huojuu korven honka,
kaukana käkö kukkuu,
vaieten astuvi vaeltaja,
mielen murhe nukkuu.


- Eino Leino -


 


FI2103305413
Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.