It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Muistojen galleria

Jokainen yksilö kokee asioita omalla tavallaan. Ihmisen toiminnassa ulkomaailman kanssa on yleensä kolme tapaa: kinesteettinen, visuaalinen ja auditiivinen. Kinesteettinen ihminen toimii eniten tekemällä ja koskettamalla itse, visuaalinen lukemalla ja näkemällä ja auditiivinen kuuntelemalla. Itse olen käyttänyt eri malleja ympäristön kokemisessa. Kuitenkin minusta tuntuu, että lisäksi suuri osa minun tallentamaani tietoa koostuukin hajuista. Hajumuistot voivat tallentua aivoissa samaan paikkaan missä tunteet koetaan ja siksi ovat vahvasti edustettuja. 

Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, että voin käyttää muistojani hyväksi positiiviseen ajatteluun ja valikoida sieltä mukavia tilanteita. Tähän pääsen miettimällä, minkä tunteen mikäkin haju tuottaa ja palaamalla tahallisesti siihen saamalla saman tuoksun aikaiseksi. Kun elämä oikein koettelee ja sairaus surettaa, on tärkeää löytää asioita, joiden avulla pääsee tilanteen yli. 

Olen löytänyt ihania muistoja analysoimalla itseäni ja tunteitani. Ne saattavat olla haju- tai makumuistoja, fyysistä tekemistä, musiikkia tai runoja. Nämä tilanteet voivat herättää myös kipeitä tunteita ajasta, jolloin asiat olivat paremmin. Silti olen tietoisesti ottanut niitä käsittelyyn ja palannut historiaan.

Yksi tärkein muisto minulle on yleisurheilukentän pinnoite eli tartan. Sen tuoksu on auringon paahteella huumaava ja vie heti ajatukset aikaan, jolloin itse harrastin yleisurheilua. Päivät pitkät vietin kentällä harjoittelemassa ja sieltä on huikeita olotiloja jäänyt muistojen galleriaan. Nyt mennessäni urheilukentälle kesällä tunne on myös kirpeä. Enää en pysty kaikkeen siihen kuten ennen. Lihaksissa heräävä värinä, joka käskee lähtemään juoksuun, ei saakaan aikaan samaa reaktiota. Silti palaan kentälle fiilistelemään, vaikka ajoittain se nipistääkin. Toinen urheiluun liittyvä hajumuisto on kuntosalin rautapainojen tuoksu. Ne ja kuntosalin tunnelma vievät minut myös aikaan ihanaan, nuoruusaikaan kehoani harjoittamaan. Edelleen teen harjoittelua painoilla, mutta ne mahtavat onnistumisen tunteet ovat aika toisenlaisia kuin silloin, kun lihaskehitys otti harppauksia hetkessä. 

Eräs viikonloppu tein kotona vihannespaloja ja dippikastiketta. Ottaessani tacodippiä palasin hetkessä nuoruuteen. Kavereiden kanssa järjestettyihin iltoihin, joissa sipsejä dipattiin aina tuohon nimenomaiseen tuotteeseen. Ja taas löytyi mainio tunnelma. Olen koko aikuisikäni yrittänyt tehdä yhtä hyviä lihapullia kuin edesmennyt mummoni. Monien ihmisten mummot ovat olleet huippukokkeja, jota yritetään jäljitellä, niin myös minun. Ihan saman makuisia lihapullista en saa, mutta olen keksinyt aineen, joka vie muistoissa suoraan mummon luo. Se on maustepippuri. Sitä haistellessa siirryn mielessäni mummon keittiöön hänen istuessaan tuolilla juttelemassa ja valmistaessa taas herkullista ruokaa minulle. Mummon rakkauden tunsi selkeimmin hänen tehdessään ruokaa, siinä oli aidosti sydän mukana. 

Minulla on myös lisäksi kivoja musiikkimuistoja usean eri yhtyeen lauluista ja hetkistä, joita niiden soidessa vietettiin. Niihinkin on helppoa palata, kun kaipaa kivaa oloa. Olen myös tiedostanut ikäviä tunteita aiheuttavia hajuja, makuja tai muuta. Niihin en halua palata, jos ei ole ihan pakko. Borschkeitto on yksi pahimmista. Tykkään punajuuresta ja tuon keiton aineista sinänsä. Muistoihini on kuitenkin jäänyt päiväkodista todella ikävä tapahtuma. Minun päiväkodissani lapset pakotettiin syömään annokset loppuun. Muistan, kuinka jouduin väkisin syömään keittoni, vaikka paha olo oli päällimmäisenä. Tämän jälkeen en ole ko. keittoon koskenut. 4-5-vuotiaan mieli palaa saman tien läsnäolevaksi, enkä saa ruokaa alas edes tahdonvoimalla. Onneksi nykyään ei saa lapsia tällä tavalla kohdella. Positiivinen asenne mihinkään ei synny pakottamalla, vaan mukavalla tavalla vahvistamalla ja kertomalla miksi ja miten tulisi toimia.

Elämä sujuu ylipäätänsä helpommin, kun pienistä asioita yrittää löytää kauneutta. 

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan 
ja sade täytti sen, ja pisarassa 
kimalsi taivas tuulta pidättäen. 
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan: 
Nyt malja elämämme rikkaudelle.

- Helvi Juvonen-


 

FI2102030405
Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Curated Tags

Ossza meg a történetét

Keresse fel a Living Like You közösségi média csatornáit, kapcsolódjon be a beszélgetésekbe és értesüljön a legfrissebb SM hírekről.