Vuodet eivät ole siskoja keskenään | MS Elo

It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Vuodet eivät ole siskoja keskenään

Pitkästä aikaa sormet näppäimillä, tällä palstalla! Mitä sulle kuuluu?

Minulla kuluneet kuukaudet on olleet uupumuksen sävyttämiä. Talvella odotin kovasti kesää. Erityisesti siitä näkökulmasta, että pääsisin kävellä tallustelemaan sulia ja hiekoitushiekasta lakaistuja teitä tai jopa metsäpolkuja. Kävely on aina ollut minulle terapiaa ja tärkeä henkireikä.

MS-tautidiagnoosin jälkeen, tammikuusta 2018, meni kaksi vuotta niin, etten liikkunut juuri lainkaan. Pelkäsin sitä uupelusta, joka iski kävelyn jälkeen - kyllä te tiedätte, mitä tarkoitan. Hikinen iho, kuumat vaatteet, loppumatkasta kömpelöt jalat ja tunne, että voimat loppuu nyt just. Sitten pitäisi jaksaa vielä suihkuun ja vaatteet vaihtaa... Not, not, not! Ei jaksa! Valitsin useimmiten sen, että jäin sohvalle makaamaan.
Pääsin sitten Maskuun kuntoutukseen ja kesä 2020 muuttikin pääni sisäistä, pinttynyttä tapaani pelätä kaikenlaista liikuntaa. Opin, miten tärkeää on liikkua - omien voimavarojen mukaisella tavalla! Että jo lähtiessä on tärkeä tiedostaa, mitkä voimavarat voi olla palatessa. Että sinä päivänä kun liikkuu, ei loppupäivälle aseta muita isoja tavoitteita. Että liikkuu sellaisella tavalla ja sellaisen määrän, mikä milloinkin tuntuu kivalta.

Tuolijumppa, venyttely, kuminauhajumppa, tasapainoharjoittelu, kävely, vesijuoksu, tanssi, kuntosaliharjoittelu, minigolf... lajeja on vaikka kuinka paljon. Ratkaisevaa on aikataulutus ja voimavarat. Esim. 20 min vesijuoksu on täysin riittävä, ei tarvi rehkiä siellä altaassa pidempään. Jalkojen kanssa on jaksettava vielä suihkuun ja kotiinkin.

Niin... Siis sieltä Maskusta sain niin mahtavat eväät, että ne kantoivat seuraavaan kesään ja osallistuin Vaasan marssi -tapahtumaan huikealla menestyksellä; kävelin kolmena peräkkäisenä päivänä 21 km!

vuodet_paivi

Se sama tapahtuma oli viime viikonloppuna. Haikeana ja itkunsekaisin tuntein näin muutamia aiheeseen liittyviä somepäivityksiä, kuljin torin laitaa havaiten tapahtumaan ilmoittautuvia ja autolla ajaessani kohtasin marssijoita. Pysähdyin, heilautin kättä, että voivat edestäni ylittää suojatien... 

Tänä kesänä olen ensimmäisen kerran joutunut pohtimaan pyörätuolin hankkimista. Jalkani ovat välillä olleet niin kipeät, etten ole pystynyt kunnolla astumaan. Nyt oli pakko jättää marssit marssimatta ja vain kantaa sydämessä ihanaa muistoa siitä, että vuosi sitten olin elämäni kunnossa.

Ajattelen, että MS-taudin kanssa vuodet eivät ole siskoja keskenään. On aikoja, jolloin voi jopa ylittää itsensä ja sitten taas aikoja, jolloin kaikki tekeminen tuntuu valtavalta ponnistelulta. Ei muuta kuin ensi kesää kohti. Tiedä, vaikka taas marssittaisiin!

 

Teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.
FI2208251297

Curated Tags