Tulevaisuuteen

Tulevaisuuteen

"Luin sun horoskoopin, sul on luvas uutta suuntaa... Tää on sun päiväs nojata tuuleen. Luota muhun, mä nään tulevaisuuteen... Et vielä usko, eikä sun tarviikaan, sä tuut kyllä huomaan. Sen mitä toivot ja enemmänkin saat, se kaikki sulle suodaan..."

Pimeässä, talvisessa, räntäsateisessa illassa autoradion volat kääntyi kaakkoon - mikä huikee biisi tää on? Oli pakko pistää parkkiin, etsiä se Spotifysta. Löytyisköhän sanoilla "...tää on sun päiväs..."? Nelli Matulan Tulevaisuuteen! Sehän soikin sitten repeatilla monena iltana ja piristi kummasti muuten niin alavireistä mieltä. Biisiin pääset tästä Youtuben linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=txx1p9dD39o

Olen jo monta vuotta peräkkäin talven räntäsateessa plarannut työkalenteria ajatuksella, milloin voisin heittäytyä sairaslomalle, sinnitellyt silti vielä työstä ruuhkautuneet kevätkuukaudet ja kesän tullen vasta myöntänyt olevani aivan loppu! Niin kävi nytkin - ja juhannusviikosta saakka olen ollut sairaslomalla. Olen päättänyt (samperin samperi, miks vasta nyt!), että on tehtävä todellisia muutoksia - ensikesänä ei voi taas olla näin. Päivi, ei vaan voi olla!

Mutta on niiiiin vaikea heittäytyä tuntemattomaan, kun tämä sairaus jo luo niin paljon epävarmuutta. Vaikken nyt ihan horoskooppeihin uskomalla tai lauluja luukuttamalla lähtisikään uutta suuntaa etsimään, jotenkin silti tuntuu, että jotain hullunlaista rohkeutta tässä pitää itsestään kaivaa... Jos edes pikkuisen näkisi sinne tulevaisuuteen, ei pelottaisi niin paljon!

Työterveydestä olen saanut korvaamattoman ison avun; hoitaja, lääkäri ja työvalmentaja ovat yrittäneet kanssani pohtia, miten mentäisiin eteenpäin. Työnantajani on jaksanut joustaa ja ymmärtää. Terapeuttini on viikko toisensa jälkeen kuunnellut epävarmuuttani ja ahdistustani kaiken edessä, tsempannut seuraavaan kertaan. Nyt sain pilke silmäkulmassa ilmoituksen, ettei ensiviikolla ole tulemista, jos ei jotain ratkaisua johonkin suuntaan ole tapahtunut.

Mistään ei kuitenkaan löydy sitä viisastenkiveä...

Sairasloman ajan olen tehnyt kovasti työtä muutoksen eteen; soittanut puheluita, kirjoittanut sähköposteja ja kulmat kurtussa pohtinut, mikä voisi olla elämäntilanteessani paras mahdollinen ratkaisu. Onko minulla oikeus haaveilla? Saanko lähteä unelmaani kohti? Siitäkin huolimatta, että minulla on pysyvä sairaus, MS-tauti? Voinko sairaana aloittaa alusta? Vai pitäisikö pysyä vanhassa ja odottaa, että olen työkyvyttömyyseläkekunnossa? Miten pystyisin uuteen, jos vanhakaan ei onnistu?

Kysymyksiä mielessäni pyöritellen, järkeä ja sydäntäni kuunnellen, olen löytämässä jotain.

Se, mihin nyt olen heittäytymässä, on ollut salainen haaveeni jo nuoruusvuosistani saakka. Uskallan sen verran kertoa, että aion jäädä opintovapaalle! Tulossa on uutta suuntaa. Kerron lisää heti, kun suunnitelmat konkretisoituvat. Pitäkää peukkuja, että työnantaja myöntää opintovapaan.

Epävarmuuden edessäkin jotenkin luotan siihen, että asiat järjestyvät. Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa.

Teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.
FI2208251296