It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Pyörätuoli - siinä se nyt on

Monilla ihmisillä ensimmäinen asia, joka MS-taudista puhuttaessa tulee mieleen, on pyörätuoli. Siihen kun monet uskovat kaikkien MS-tautia sairastavien jossain vaiheessa "joutuvan". Tällainen käsitys on yllättävän yleinen.

Totuus on kuitenkin se, että kaikki MS-tautia sairastavat ihmiset eivät ikinä "joudu" pyörätuoliin. Toki on niitäkin, joille tämä vehje tulee hyvinkin tutuksi. Tämä sairaushan on kaikilla erilainen.

Itse olen kuulunut vuoden verran jälkimmäiseen ryhmään. Oma sairauteni ja liikuntakykyni heikkeneminen on edennyt viime vuosina sitä tahtia, että yhtään pidempiä matkoja en uskalla kulkea edes kyynärsauvan tai rollaattorin kanssa. Kun minulle sitten ehdotettiin pyörätuolin käyttöönottoa, suostuin heti. Ja niin sitten "jouduin" pyörätuoliin.

Sille, että käytän tässä tekstissä pyörätuolin käyttöönotosta puhuttaessa sanaa "joutua" lainausmerkeissä, on selvä syy. Pyörätuoliin ei jouduta. Pyörätuoli kun on apuväline, jota kukaan ei aseella uhaten pakota käyttämään, mutta josta voi olla paljon iloa liikuntarajoitteiselle ihmiselle.

Se, että saa käyttöönsä pyörätuolin, on myönteinen asia. Syyt, joiden takia pyörätuolia kokee tarvitsevansa, ovat kielteisiä. Näiden välinen ero on hyvä tiedostaa, mutta monet eivät sitä tee.

Ottaessani siis pyörätuolin käyttööni en joudu yhtään minnekään. Aina voin jäädä kotiin. Ennen tuolin saamista on usein ollut pakko jäädä kotiin. Se on ollut joutumista. Pyörätuolin saaminen on ollut siksi suuri helpotus.

Kiitos suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, käytössäni on nyt kaksikin pyörätuolia, manuaalinen ja sähköinen. Ne ovat molemmat hyödyksi omissa käyttötilanteissaan: manuaalituoli sisätiloissa ja sähköinen versio ulkona ja laajemmissa sisätiloissa, kuten vaikkapa kauppakeskuksissa tai isommissa marketeissa, liikuttaessa. Kotona en tuolia tarvitse, mutta ulkomaailmassa se on minulle tätä nykyä hyvinkin tarpeellinen.

Alussa pyörätuoli pelotti ennen muuta siksi, että pelkäsin sen leimaavan minut. Pelkäsin, että pyörätuoli jollain tapaa määrittäisi minut muiden silmissä, että ihmiset eivät enää näkisi minua vain ainoastaan tuolin.

Tähänastisen, kieltämättä melko rajallisen kokemukseni perusteella tämä on kuitenkin turha pelko. Vanhoille ystäville olen ollut edelleen se sama vanha Tapsu, oli tuolia tai ei. Pikemminkin on tuntunut siltä, että kaverit ovat olleet hyvillään siitä, että elämäni on helpottunut. Vieraat ihmiset taas ovat suhtautuneet ystävällisen asiallisesti. Olen kuullut tilanteista, joissa esimerkiksi ihmiset kysyvät pyörätuolin käyttäjän seuralaiselta asioita, joita heidän tulisi kysyä pyörätuolin käyttäjältä itseltään, ikään kuin liikuntarajoitteisella henkilöllä olisi automaattisesti myös rajallinen kyky ymmärtää puhetta. Itselläni ei ole tällaisesta kuitenkaan kokemusta.

En ole muutenkaan vielä kokenut, että kukaan suhtautuisi minuun tuolin takia epäasialliseksi. Tiedostan toki, että moni ihminen varmasti ajattelee, että mikä tuossa kaverissa mahtaa olla vikana, kun käyttää pyörätuolia, mutta sehän ei ole vähimmässäkään määrin minun ongelmani.

Sen sijaan tuoli on laajentanut elämänpiiriä tuntuvasti. Ensimmäistä kertaa vuosiin olen pystynyt käymään kaupassa ja livekeikoilla. Etenkin sähköpyörätuolin kanssa on mukava kiertää ihan vaikka vain kotitienoitakin. Pidempiä matkoja en ole kummankaan tuolin kanssa kokeillut, mutta nyt niissäkään ei ole heikko liikuntakyky enää samanlainen este.

Käytännön ongelmia tähän tosin liittyy, niistä ensimmäiset heti ovella. Koska kotitalooni ei ole toistaiseksi asennettu järjestelmää, jolla ovet saisi auki nappia painamalla, tarvitsen kotoa poistumiseen aina toisen ihmisen apua. Järin pitkiä matkoja en jaksaisi manuaalituolilla muutenkaan kelailla. Sähköisen kulkupelin kanssa on helpompaa, mutta senkin kohdalla on pakko pitää mielessä, että läheskään kaikki julkiset tilat eivät ole esteettömiä.

Enpä olisi silti uskonut, että pyörätuoli tekee minut näin iloiseksi. Erityisen huvittavana pidän sitä, että manuaalipyörätuoli on selvästi suosituin istumapaikka, kun ystävät vierailevat luonani. Ja hei, sillä sähköpyörätuolilla pääsee muuten lujaa!
 

FI2010233258
Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Curated Tags

Ossza meg a történetét

Keresse fel a Living Like You közösségi média csatornáit, kapcsolódjon be a beszélgetésekbe és értesüljön a legfrissebb SM hírekről.