It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Me tarvitsemme virheitä

En ole varsinainen moottoriurheilun ystävä, mutta mieleeni on jäänyt taannoin Urheiluruudussa näkemäni pätkä, jossa joku asiantuntija analysoi sitä, miksi formulakuski Lewis Hamilton on niin hyvä. Tämä asiantuntija, jonka nimeä en valitettavasti enää muista, totesi: ”Hän tekee virheitä, mutta hän ei tee samaa virhettä kahta kertaa.”

Tämä kuulosti vähän turhan helpolta selitykseltä sille, miksi tästä brittiherrasta on tullut yksi kaikkien aikojen parhaista Formula 1 -kuljettajista. Tarkemmin ajatellen tässä on kuitenkin jotain melko poikkeuksellista.

Minäkin haluaisin olla tässä asiassa kuin Lewis Hamilton, mutta en taida olla. Useimmat meistä eivät ole. Useimmat meistä eivät osaa ottaa virheistään tehokkaasti opiksi, useimmat meistä joutuvat toistamaan virheitään useita kertoja, ennen kuin viesti menee perille. Jotkut eivät opi ikinä.

Vanha määritelmä hulluudelle on se, kun tekee saman asian kerta toisensa jälkeen ja odottaa erilaisia tuloksia. Lause on useimmiten määritelty Albert Einsteinin keksimäksi, mutta lauseen varsinaisesta alkuperästä ei ole varmuutta. 

Oli ajatus lähtöisin kenen aivoista hyvänsä, on se erinomaisen osuva. Tästä huolimatta monilla meistä on tapana toistaa virheitään, hakata päätämme seinään siitä huolimatta, että tiedämme hyvin, että tästä luultavasti on enemmän haittaa päillemme kuin seinälle. Useimmille tuntemilleni ihmisille, ja myös itselleni, on ominaisempaa, ainakin joissain tilanteissa, vanhojen virheiden toistaminen kuin niistä oppiminen.

MS-taudin kaltaisen sairauden kanssa painiskellessa, kun elämä on vielä hiukan tavallistakin epävarmempaa, virheet voivat joskus koitua kohtalokkaiksi. Kesällä ei kannata viettää pitkää aikaa auringonpaisteessa ilman päähinettä, yöllä ei kannata valvoa aamukahteen jos aamulla on herätys seitsemältä ja uusiin paikkoihin tullessa kannattaa vessan sijainti selvittää ensimmäisenä. Silti näissäkin asioissa huomaa kerta toisensa jälkeen: voi ei, miten minä nyt taas unohdin. Tai, mikä vielä pahempaa, en unohtanut, vaan muuten vain sivuutin: ei siinä kumminkaan mitenkään käy.

Muistan kyllä myös tapauksia, jolloin jokin sairauteen liittyvä virhe on aiheuttanut siinä määrin ison järkytyksen, että tietoisuus siitä, että näin ei saa käydä toiste, on tatuoitunut mieleen hyvinkin tehokkaasti. Mutta nämä ovat olleet poikkeustapauksia.

Kokonaan toinen juttu sairauden ja virheiden kanssa liittyy elämäntapoihin. Sitä tiedostaa, että pitäisi syödä terveellisesti, harrastaa mahdollisimman paljon liikuntaa ja nukkua hyvin, mutta jotenkin sitä aina repsahtaa. Tai ei ehkä nyt sentään aina: elämäntapani muuttuvat koko ajan terveellisemmiksi, mutta sekin on pitkä ja työläs prosessi.

Legendaarisessa Kummeli-sketsissä kaksi muusikkoa toteaa vakavalla naamalla, että ”tärkeintä on se, ettei tee elämässä lainkaan virheitä.” Tämän jälkeen miehet jysäyttävät autolla päin seinää.

Vaikka elämä saattaakin tuntua joskus omanlaiselta pitkitetyltä Kummeli-sketsiltä,  virheitä ei oikeastaan edes pidä pyrkiä välttämään pakkomielteisesti. Ei niitä toki pidä pyrkiä varta vasten tekemäänkään, mutta on hyvä myöntää itselleen: minä olen ihminen, ja teen virheitä.

Olen viime aikoina pyrkinyt siihen, että virheiden, takaiskujen ja epäonnistumisten kohdalla miettinyt, miten tämän voisi välttää ensi kerralla. Siis pyrkinyt eroon siitä virheestä, että toistan virheeni. Tunnistaa moka sellaisen sattuessa ja ajatella, että ensi kerralla toimin toisin.

Virheet kuuluvat elettyyn elämään, ja ainoa varma tapa välttää mokailua on olla edes yrittämättä ikinä mitään – ja tämä on varmasti pitkässä juoksussa se kaikkein pahin moka. Jos ei yritä ikinä mitään, ei myöskään ikinä saavuta mitään, ja jos ei ikinä tee virheitä, ei varmasti tee paljon muutakaan. Oppiminenkin vaatii usein virheitä. Useimpien onnistumisten takana on myös iso määrä epäonnistumisia.

FI2102082352
Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Curated Tags