It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

MS and Depression

MS-tauti ja masennus

Jan Holmberg, sairaanhoitaja (YAMK), kouluttaja ja tietokirjaililja

Arkipuheessa masennuksella tarkoitetaan ohimenevää tunnetilaa. Ihminen on kokenut esimerkiksi sairauden pahenemisvaiheen, eron tai läheisen kuoleman. Siitä johtuva tunnetila kestää lyhyen ajan, ihmisen mieli tasapainottuu ja hän kokee lopulta myös lohdullisia ajatuksia ja positiivisia tunteita.

Hoitoa vaativa depressio eli masennus on pitkäkestoinen tila, jossa ihminen kokee ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Ne liittyvät ihmisen ajatuksiin, tunteisiin ja elämäntapahtumiin. Masennus voi olla perinnöllistä ja esiintyä samaan aikaan muiden sairauksien kanssa. Diagnosoitu masennus voi olla lievä, keskivaikea tai vakava. 

MS-tautia sairastavista 20–50 prosenttia voi sairastaa elinaikanaan kliinisesti merkittävän masennuksen. Masennusta esiintyy erityisesti Ms-taudin toissijaisesti etenevässä vaiheessa. Yhtä aikaa Ms-taudin kanssa voivat esiintyä esimerkiksi ahdistus, voimakas väsymys, kiputila, kognitiivinen toimintahäiriö ja alkoholin liiallinen käyttö. Masennus liittyy Ms-tautia sairastavilla myös lisääntyneeseen sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. 

Masennuksen oireet

Masennuksen merkit voivat ilmaantua hitaasti, joten niitä voi olla vaikea itse huomata. Masennusoireita voi olla vaikea erottaa Ms-taudin oireista, kuten voimakkaasta väsymyksestä tai toimintakyvyn vaihtelusta. 

Tyypillistä on, että masentunut ihminen kokee negatiiviset tunteet kohtuuttoman voimakkaiksi, toimintojen aloittamisen vaikeaksi ja ihmissuhteiden ylläpitämisen uuvuttavaksi. Mielessä korostuvat häpeä, syyllisyys ja itsesyytökset. Lisäksi masentunut ihminen kokee arvottomuutta, toivottomuutta ja näköalattomuutta. 

Näin tuntevan ihmisen mieliala kuvastuu matalana ja hänen on vaikea löytää mielenkiinnon kohteita. Mielihyvän tunteen ollessa vähäistä esimerkiksi seksuaalinen kiinnostus vähenee. Tyypillisiä masennuksesta kertovia merkkejä ovat myös muutokset ruokahalussa ja univaikeudet. 

Ms-tautia sairastavan masennuksessa tulisi huomioida erityisesti stressiin, uhan tunteeseen ja menetyksiin liittyvät tekijät. Ne voivat liittyä Ms-taudin aaltomaiseen luonteeseen tai sen vaiheeseen, kuten sairauden neurologiseen oirejaksoon eli pahenemisvaiheeseen. Mielialan madaltuminen ja masennuksen syveneminen havaitaankin usein juuri pahenemisvaiheen aikana. 

Ms-taudin ja masennuksen oireet voivat vaikuttaa toisiinsa negatiivisesti, jolloin ihminen kokee ajautuvansa ahdistavaan noidankehään. Mitä pidemmälle oireet etenevät, sitä voimakkaammin ne vaikuttavat heikentävästi itsetunnon, itseluottamuksen ja oireista selviytymisen kokemuksiin. 

On tyypillistä, että keskivaikeassa ja vaikeassa masennuksessa ihmisen toimintakyky, looginen ajattelu ja muistaminen vaikeutuvat entisestään. Ihminen voi olla suurimman osan aikaa helposti ärtyvä, uneton ja pohtia kuolemaan liittyviä ajatuksia. Hän voi ajatella synkkiä itsetuhoisia ajatuksia. Erityisesti hiljattain diagnosoidun Ms-taudin jälkeen esiintyvä ahdistus voi lisätä itsetuhoisten ajatusten määrää. 

Edellä kuvatun vuoksi on ymmärrettävää, että masentuneena ihmisen voi olla vaikea hakeutua hoidon piiriin. Myöhemmässä vaiheessa masentunut voi kokea, ettei hoidolle ole enää tarvetta tai ettei hänellä ole oikeutta masennuksen vuoksi hakeutua hoitoon. Hän voi jopa kieltäytyä hoitamasta itseään, vaikka sille on selkeä tarve. Tästä syystä masentunut tarvitsee lähipiirin henkistä ja konkreettista tukea tilanteen selvittämiseksi ja avun saamiseksi. 

Masennuksen hoito

Masennus on hoidettavissa oleva sairaus ja hoidosta on Suomessa runsaasti kokemusta. Hoitotahona voi olla perusterveydenhuollon, työterveyshuollon tai yksityisen terveydenhuollon lääkäri, psykologi tai depressiohoitaja. Heillä tulisi olla riittävä osaaminen myös Ms-taudin hoidosta tai mahdollisuus eri lääketieteen erikoisalojen konsultointiin. Muussa tapauksessa voidaan harkita avohoitoa tai lyhyttä sairaalahoitojaksoa psykiatrisessa tai neurologisessa erikoissairaanhoidossa. 

Ensisijaisesti masennuksen tutkimusjakso aloitetaan vapaaehtoisesti avohoidossa ja hoidosta sovitaan yhdessä masennusoireita kokevan kanssa. Vakavissa tapauksissa ja avohoidon ollessa soveltumatonta tilanteeseen nähden, hoito voidaan aloittaa sovitusti vapaaehtoisena tai tiettyjen kriteerien täytyttyä mielenterveyslain 8 §:n mukaisena tahdosta riippumattomana hoitona sairaalassa. Tahdosta riippumatonta hoitoa edeltää esimerkiksi terveyskeskuslääkärin tekemä arvio, lausunto ja lähete psykiatrisen erikoissairaanhoidon arvioon. 

Hoitotahoa ja hoitokeinoja valittaessa on tärkeää, että hoidon tehoa ja oireiden vakavuutta arvioidaan tarkasti. Ms-tautia sairastavan edistymistä masennuksen hoidossa tulee seurata säännöllisesti, koska masennuksen hoitoa Ms-taudissa ei ole vielä kattavasti tutkittu. Lisäksi molemmissa sairauksissa ihmisen henkilökohtaisella kokemuksella on hoitoa määrittävä painoarvo. 

Pääsääntöisesti hoitoon voidaan käyttää olemassa olevia masennuksen hoitotahoja ja hoitokeinoja. Hoitokeinoja ovat esimerkiksi kognitiivinen ja behavioraalinen yksilö-, perhe- tai ryhmäterapia. 

Myös psykologisesta ja neuropsykologisesta kuntoutuksesta ja elämäntapoja ohjaavasta neuvonnasta voi olla masennuksen hoidossa hyötyä. Lisäksi on mahdollista osallistua vertaistukiryhmään, hyödyntää verkosta saatavia masennuksen hoidon oma-apuohjelmia tai hakeutua nettiterapiaan. 

Lääkityksen käyttöä on harkittava tarpeen mukaan ja niiden sopivuutta Ms-tautia sairastavan kokonaislääkitykseen on harkittava tarkasti. Toisaalta, masennus voi heikentää Ms-tautia sairastavan motivaatiota käyttää lääkärin suosittelemia lääkehoitoja.

Hoitamaton masennus voi myös vähentää Ms-taudin hoidossa muuten käytettävissä olevaa lääkevalikoimaa. Esimerkiksi ensilinjan lääkehoitona käytettyä beetainterferonihoitoa ei voida aloittaa, jos potilaalla on hoitamaton vakava masennustila. 

Lisäksi tulee sulkea pois muihin sairauksiin käytetty lääkehoito, kuten kortikosteroidi. On myös huomioitava, että liiallinen päihteiden käyttö voi itsenäisenä tekijänä aiheuttaa masennustilan.

Lähteet

Brown RF et al. 2009. Longitudinal assessment of anxiety, depression, and fatigue in people with multiple sclerosis. Psychol Psychother. 82(1): 41–56. 

Depressio. 2016. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Saatavilla: www.käypähoito.fi. 

Feinstein A et al. 2014. The link between multiple sclerosis and depression. Nat Rev Neurol. 10(9):507–17. 

Feinstein A. 2011. Multiple sclerosis and depression. Mult Scler 17(11):1276–81. 

Holmberg J. 2016. Hoitajana mielenterveys- ja päihdetyössä. Edita. 

Jones KH, Ford DV, Jones PA, 2012. A large-scale study of anxiety and depression in people with multiple sclerosis: A survey via the web portal of the UK MS Register. PloS One 7: e41910.  

Jones KH et al. 2012. A Large-Scale Study of Anxiety and Depression in People with Multiple Sclerosis: A Survey via the Web Portal of the UK MS Register. PLoS ONE 7(7): e41910.  

José Sá M. 2008. Psychological aspects of multiple sclerosis. Clin Neurol Neurosurg 110: 868–877.  

Ms-tauti. 2015. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Saatavilla: www.käypähoito.fi. 

Mielenterveyslaki 1990/1116. Saatavilla: www.finlex.fi. 

Patten SB, Marrie RA, Carta MG. 2017. Depression in multiple sclerosis. Inter Rev Psych 29: 463–472.  

Rosti-Otajärvi E, Hämäläinen P. 2013. Behavioural symptoms and impairments in multiple sclerosis: a systematic review and meta-analysis. Mult Scler 19(1):31–45.

Curated Tags