Syksytytön elämää

Syksytytön elämää ja kuulumisia

Hävettää, ärsyttää, nolottaa tämä blogini jumittuminen vain miettimisasteelle. Asioita ja tapahtumia kuitenkin on. 

Olla armollinen itselleen, sitä yrittänyt toteuttaa. Ei aina minunlaiselle tyypille helppoa. Huolehdin paljon muiden ongelmista, suruista ja asioista. Kannan huolta joskus jopa ihan turhaan. Se kyllä kuormittaa. 

Kuuma kesä sopi minulle. Rakastan aurinkoa, enkä ajattele heti että; ihosyöpä. Kesäohjelmaani kuului mökkireissu ex-työkavereiden kanssa Urjalaan. Paikka oli kerrassaan hurmaava. Sain asustaa omassa rantamökissä. Saunoa, uida, mieletön seura, jutut, muistelot, ruokaakin jossain välissä - unohtamatta nesteytystä. Reissu oli kesän kohokohta. Kohdallani haastetta toi kävelykepillä pihalla liikkuminen. Toinen juttu oli katetrointihommelit, kun ei ollut kuin kantovesi. Siihenkin kyllä näppäränä keksimme konstin. Ei ongelmaa.

Muita kesäjuttuja; pari pikku saaristoristeilyä. Tuli syötyä, juteltua, tavattua ystäviä ja päivitettyä tapahtumia ja sää oli mitä kaunein. Rollarin kanssa kävely mukulakaduilla tuotti vähän haasteita. 

Sitten omaan MS-selkätilanteeseen. Selkä on huono - huononemassa. Kävin 3 viikkoa sitten jo kerran selkäni leikanneen kirurgin luona. Ensin otettiin selän magneettikuvat. Niistähän sitten löytyi leikattava uusi vika. Helkutti. Lääkäri kysyi; laitammeko leikkausjonoon, joka nykyisin pitkä? Muita konsteja ei ole. Nikamaväli tarvitsee jäykistyksen raudalla. Nyt sitten vaan rassaavaa odottelua. Selkä väsyy seistessä ja kävellessä ja toinen jalka laahaa eikä nouse. Hyvää turvaa saan rollaattorista, jossa voin istua ja huilaa. EIi ei auta kun odotella. Mulla kyllä on aika hyvät hermot. Onneksi, ja positiivinen asenne. 

Tein myös kesäretken Kotkaan etelänreissukaverini ja hänen läheisten kanssa. Otin riskin. Se sujui hyvin ja kiertelimme hänelle tuttuja paikkoja. Etelän shokkishow kaikkine kokemuksin on puhuttu selväksi, mutten ole koskaan varma onko selvyyttä alkoholista. Suhteemme oli pikkutoveruus. Piste.

Voimaa ja iloa ammennan ystävistä, pienistä asioista, kahdesta lapsenlapsestani, tytöistäni ja taloyhtiömme verkostosta, joka on loistava. Kokoonnumme kaffittelemaan ja teemme ruokaa yhdessä. Ihanaa myös kun ovikello soi ja 80+ ikäinen mamma tuo mulle 60+ ikäiselle ruokaa. Niin liikuttavaa huolehtimista ja välittämistä. Iso arvostus. Täällä on niin niin hyvä, levollinen ja turvaisa asua. Rakastan asuntoani, koko taloyhtiötä ja naapureitani sekä alueena ja paikkana minulle bingo. 

Olen myös käynyt uusimmissa elokuvissa ja stand up näytökseenkin on liput. Kohta suihkun ja pinaattikeiton jälkeen huulikiillettä ja menoksi. Tilaan taksin ja kirkkoon kuuntelemaan laulaja Jippua. Kivaa sekin. Sen jälkeen Tanssii Tähtien Kanssa. Miettinyt olenko tulossa - HUOM! tulossa vanhaksi - koska seuraan Ensitreffit Alttarilla ja Maajussille Morsian??? Alitajunnassa kai haaveilen tulevaisuutta ja etenkin vanhuutta. Yksin, kaksin, kuka tie miten? Haaveita saa olla. Ajatuksilla saa leikkiä. 
Tähän päätän tämän päivän ns.hyvän työni. 

PS. Olen pohtinut miksikö ei kukaan ole ryhtynyt perustamaan sellaista sinkkujen MS Dating -juttua? Olisi kiva tavata vaikka se uusi oikea joka ymmärtää MS-taudinkin. Toivossa on hyvä elää. 

Iloa voimia rakkautta viikkoon ja syksyyn. 
Virpi

FI2210180874

Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.