Ankea alkuvuosi | MS Elo

It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Ankea alkuvuosi 2023 😒


Tämmöisellä otsikolla  aloitan, mutta nyt jo positiivisemmaksi vaihtuvaa vuotta, kun on tovi aikaa kulunut.

Viime kesänä sain kirurgiltani  tuomion uudesta selkäleikkauksesta. Alkoi pohdinta ja odottelu, koska jonot operaatioon olivat pitkät. Ennen joulua tuli tieto: 5.1.2023 leikkaus. Jee ihanaa. Sittenhän on kortit katsottu, mikä on jalkani huonon toiminnan syy. Selästä johtuva syy vaiko MS tautini. Tietysti vian toivoin olevan selkä. Minun MS on ollut rauhallinen  ja melko oireeton monta monta vuotta. DG:n sain elokuussa 2002.

Sitten 4.1  klo 14, päivää ennen tuli puhelu ;leikkaus siirtyy. Mikä pettymys. Silloin oli hurjat liukkaudet ja jäät joka paikassa. Kaatuneita, kipsattavia, leikattavia potilaita sairaalat täynnä. Oli hyväksyttävä asia ja leikkausten kiireellisyys.

Olo oli toki odottava eikä huvittanut paljoa liikuskella eikä oikein jaksanutkaan. Leikkaukselle kun odotukset olivat korkealla. Pysyn vireessä aktiivisuudella , ystävillä, kahviloissa käyden, lapsenlapsia nähdessäni koen iloa ja rakkautta . Myöskin kävin viikonloppuisin tyttöni salibandypeleissä hikoilemassa ja hurraamassa. Samalla penkillä x- mieheni kanssa istuen ja kahvitellen. Koen, että olemme fiksusti eronneet, sovussa ja pystymme kohtaamaan toisemme. Olen tyytyväinen tilanteeseen.

Myöskin muutamia miesehdokkaita ollut, mutta eivät ole ”mätsänneet.” En nyt ihan kenen kelkkaan vaan lähde. Olen kenties ronkeli? Miksipä ei vanhuuden päiville olisi kiva löytää kiva- humoristinen -puhelias- halaileva- hauska mies. Ehdokkaat esille😅 Tinder ei ole minun verkostoni. Ehkäpä vaikka kassajonossa napsahtaa se oikea.

Uusi leikkausaika tulikin jo 20.1.23 ja kaikki meni hyvin. Pitkä leikkaus ja pitkä haava 35 rautaniittiä. Anemia  Hb 80 ja kolmiokipulääkkeitä meni. Kotiutus mielestäni liian aikaisin. Asunhan yksin ja rajoitteita oli paljon. Kotihoito kävi sitten auttamassa  esim. katetroimassa 4 x pvssä. 2 kk meni melkein sohva – sänky  linjalla. Ulkona en käynyt kertaakaan  ja laihduin, koska  ei maittanut ruokakaan. Nyt kuukauden olen liikkunut taksilla, tavannut ystäviä, ollut leffoissa, käynyt äitini luona Karkkilassa. Olen myös aloittanut fysioterapiassa käynnit ja yhden kerran vesivoimistelussa. Tunsin pakaroissa ja reisissä, että lihakset ovat heikot. Nyt siis veriarvot nousseet ja ruokakin maittaa. Olo kohenee.

Ensi kuussa näen leikkaavan kirurgini ja otetaan kontrollikuva jne. Katsotaan, että titaanilevyt jne. paikoillaan. Eiköhän? Kävin myös vuosikontrollissa neurologilla. Kaikki hyvin MS:n suhteen. Jatkan lääkettäni vielä pari vuotta.  Sitten  olen 66 vuotta ja lääke lopetetaan. Toivotaan , että tautini pysyisi tässä hyvässä vaiheessa jatkossakin. Tänään kävelin 1.5 km ja kerran huilasin matkalla. Pysähdyin  tekemään 3 x 10 kertaa jalkakyykkyjä. Aurinko paistoi lämpimästi ja oli kevätfiilis. Nautin. Osaan  elää hetkessä ja nauttia hyvistä ja hyvin pienistäkin asioista.

Ilta rentoutuen ja pari puhelua ystäville. Naurua ja tarinoita. Olen onnekas, kun minulla on ystäväni ja  kaksi ihanaa tytärtäni.
Näillä mietteillä oikein antoisaa kevättä ja hupaisaa Vappua kaikille.

Virpi

 

FI2304206458

Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.

Curated Tags