Muihin vertaaminen | MS Elo

It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Muihin vertaaminen

Ihmiselle on hyvin tyypillistä vertailla itseään muihin. Jostain syystä me kuvittelemme, että muut ihmiset ovat hyvä mittari sille, miten hyvin tai huonosti olemme jossain asiassa, tai elämässä ylipäätään, onnistuneet. Aina tällainen vertailu ei ole kovin kannattavaa.

Muihin vertailua on mahdollista käyttää vahvistamaan niitä mielipiteitä, joita itsellä on jo. Muihin vertaamalla on helppo löytää juuri se, mitä etsikin. Ja siksipä kai sitä harrastammekin.

Aina löytyy myös ihmisiä, jotka ovat saaneet, tehneet, nähneet, kuulleet tai kokeneet meitä itseämme enemmän tai vähemmän, ihmisiä, jotka ovat jossain asiassa parempia tai huonompia kuin me itse, mutta omaan vertailuun sitä tavallisesti ottaa vain ne, jotka vahvistavat omaa kantaamme.  Eräänlainen tosielämän vahvistusharha, jossa ihminen ottaa vastaan helpommin omia ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota.

Jos kuvittelee olevansa liian laiha, liian lihava, liian älykäs, liian tyhmä, mitä tahansa, on mahdollista löytää ajatuksen todentavia esimerkkejä, sillä se esimerkki on helppo valittua juuri siltä pohjalta, että se osoittavat todeksi omat ennakkokäsitykset. Juuri missään asiassa ei itse oikeasti ole ääripäätä. Ei maailmanlaajuisesti eikä aina omassa tuttavapiirissäkään.

Otetaan esimerkiksi matkustaminen. Olenko minä matkustanut vähän vai paljon? Riippuu ihan siitä, keneen vertaa.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat matkustaneet työkseen, käytännössä kiertäneet maailman moneen otteeseen. Ja sitten on ihmisiä, jotka eivät ole käyneet juuri Tallinnaa pidemmällä. Kumpaan näistä itseä vertaa riippuu kokonaan siitä, haluaako käyttää toisten kokemuksia todisteena siitä, että on matkustanut itse paljon vai siitä, että on matkustanut itse vähän. Valinta on vapaa.

MS-tautia sairastavalle ihmiselle on myös hyvin tyypillistä vertailla itseä muihin – niin terveisiin kuin muihin sairaisiin. Terveitä tarkastellessa törmää usein samaan kysymykseen: miksi tuo ihminen pystyy tekemään tuon asian, mutta minä en? Miksi minulla on tämä sairaus, mutta tuolla ei ole?

Terveisiin verrattaessa asetelmaa voi olla vaikea kääntää sellaiseksi, jossa itse näyttää voittajalta. Toki tietyn näkökulman valitsemalla voi niin tehdä: tuolla ihmisellä menee paljon huonommin kuin minulla, ainakin näennäisesti, vaikka hän on terve ja minä sairas. Myönnän itse sortuvani ajoittain tällaiseen vertailuun, onhan siinä jotain hyvin palkitsevaa.
Muihin sairaisiin itsen vertaaminen taas on kokonaan oma alueensa. MS-taudin kaltaisessa sairaudessa, jossa sairauden etenemisnopeus, etenemissuunta ja yksittäiset oireetkin ovat hyvin yksilöllisiä, tällaisella vertailulla on erityisen helppo löytää tuloksia, joita etsikin.

Tällaisella vertailulla saa herätettyä monia erilaisia tunteita, jotka eivät ole järin myönteisiä, tunteita kateudesta aina ylemmyydentuntoon. On kokonaan eri asia, voiko tällaista vertailua pitää järkevänä.

Eri ihmisten kokemusten vertailu on hyödytöntä siksikin, että eri ihmisillä on erilaiset tavat reagoida kokemuksiin, ja sillä, millainen ihmisen tunnereaktio kokemukseen on, on suurempi merkitys kuin sillä, mikä tämän kokemuksen eräänlainen nimellisarvo on. Olennaista ei ole se, mitä on tapahtunut, vaan se, millainen ihmisen subjektiivinen kokemus tästä tapahtumassa on.

Pienituloiselle ihmiselle voi kymmenen euron tienaaminen olla hyvinkin iloinen asia, kun taas miljardööri ei saa mitään tunnereaktiota siitä, kun tienaa vielä lisää yhden miljoonan, jota ei edes tarvitse. Ihan samalla tavoin ihminen, joka käy jossain kaupungissa ensimmäistä kertaa, kokee isomman elämyksen kuin sellainen, joka on käynyt siellä jo monia kertoja aikaisemminkin. Tavallaan siis se, joka on saanut aikaisemmin vähemmän, saa nyt samasta kokemuksesta enemmän.

Ihmisten erilaiset kokemukset eivät siis ole keskenään vertailtavissa siten, että jos joku on saanut, nähnyt ja kokenut enemmän kuin joku toinen, hän olisi välttämättä onnekkaampi tai onnellisempi. Helposti tulee mieleen puhe puoliksi täysistä ja puoliksi tyhjistä laseista. Onnekkaita ovat ne, jotka kykenevät näkemään lasinsa puoliksi täytenä.

Oli miten oli, tämä on minun lasini. Minun matkani, minun elämäni. Vertailemalla sitä muiden vastaaviin en välttämättä saa ikinä mitään käyttökelpoista informaatiota. 
 

 

435050
Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Curated Tags