Jatkan, jaksan vaikka väkisin | MS Elo

It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Jatkan, jaksan vaikka väkisin

Perjantai. Makoilen sohvalla, kuten miesten oikeuksien kirjaan on kaiverrettu. Roskapussi odottaa eteisessä. Pelaan sumein silmin iPadilta jotain peliä, lihakset painavat tonnin ja en millään jaksa liikkua milliäkään puhumattakaan siitä, että lähden pakkaseen.

Olen lukuisissa blogeissa kirjoittanut väsymyksestä ja siitä, että olen rampannut lääkäristä toiseen epätietoisena väsymyksen syystä. MS-tautia sairastavana fatiikilla on helpoin selittää väsymys, mutta tämä on ollut toisenlaista. Olen fatiikin vuoksi aikanaan jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle ja oletan siitä jotain tietäväni. Oireet eivät ole täsmänneet. Tämä on ollut erilaista.

Voimakas uupumus eli fatiikki on yleinen MS-taudin oire, joka ilmenee väsymyksenä ja tarmon puutteena. Uupumukselle on tyypillistä, että se ilmaantuu yllättäen rajoittaen toimintakykyä ja hankaloittaen arkisista velvollisuuksista huolehtimista (Neuroliitto ry). Oireet sopivat minullekin hyvin ja osa tästä fatiikkia onkin. Koen, että sen rinnalla kulkee jokin minulle vielä tuntematon.

Olen kuin nukkuneen rukous ollut viimeiset pari vuotta ja olotila on vaan vahvistunut. Kun aamulla herään, ensimmäinen ajatukseni on, että kohta pääsen ottamaan päiväunet. Ja päiväunien jälkeen alan odottamaan yöunia. Nukkuminen on mukavaa, mutta tässä iässä haluaisi jo herätä aikaisin, kuten muutkin vanhukset ja nauttia pitkistä päivistä. Elettyä elämää kun on enemmän takana, kuin edessä.

Lääkäreiden vastaanotoilla on syitä etsitty kohtalaisen hyvinkin. Otettu verikokeita ja mietitty milloin mitäkin. On pohdittu syitä ja nyökytelty molemmin puolin pöytää. Mikään ei ole johtanut mihinkään. Ei minkäänlaisiin jatkotoimenpiteisiin. Olen tullut lääkäristä kotiin ja sanonut, että turha reissu. Olen hetken miettinyt ja varannut ajan seuraavalle tohtorille vastaavin tuloksin. Pusken tohtorilta toiselle pää märkänä saamatta muuta kuin laskuja. Maksakoot mitä vaan. Kyllä hintaa on.

Olen etsinyt syytä netistä ja ostanut kilokaupalla piristäviä vitamiineja sekä lisäravinteita. Hetkittäin olen nähnyt auringon pilkahtavan ikkunasta, mutta vaan hetkeksi. Pilviverho on nopeasti pimentänyt näkymän.
Jaksoin kyllä ihmeen hyvin edellisen vuoden kokoaikatöissä ja olin intoa täynnä. Aamuisin heräsin pirteänä, kun työ oli niin riivatun mielenkiintoista. Onko niin, että elämäni on tylsää ja siksi väsyttää?

Sanovat, että liikunta piristää. Eikun verkkariostoksille. Uusinta uutta varustetta päälle ja lenkille. No, totuudennimissä on kirjoitettava, että olen aina liikkunut paljon ja saanut siitä endorfiinipössyt. Nykyisin en saa minkäänlaista pössyä, mikä sekin on ihmeellistä. Älykello kettuilee lenkkien jälkeen, että kuntosi on huono. Perhana, juoksen seuraavan lenkin henki hieverissä etsien endorfiiniä ja antaakseni takaisin kellolleni. Ei tule endorfiiniä eikä kello muuta palautettaan. Syke kuitenkin lyö, olen siis elossa.

Vuosi vaihtui ja nyt eläkeläisenä ajattelin, että kun lepään hetken, niin piristyn kyllä. Meni viikko ja meni toinenkin. Meni kolmas. Silmänalukset mustina kömmin kymmenen jälkeen sängystä aamupalalle onnellisena siitä, että jo kohta on iltapäivä ja kehtaa mennä päiväunille.

Kuukauden nukuttuani ajattelin taas kerran, että ei näin. Katse eteen ja suupielet ylöspäin. Ja niin lähden etsimään syytä. Nyt muutan taktiikkaa. Varaan netin kautta lähes kaikki mahdolliset varattavissa olevat verikokeet ja käyn antamassa ”litran” verta niihin. Odotan tulokset ja muutama kohta on punaisella. Varaan yksityiselle lääkärille ajan ja lähetän verikokeet etukäteen luettavaksi. Lääkäri onkin vastaanotolle mentyäni tutustunut lähettämiini tuloksiin ja lähettää jatkotutkimuksiin. Lääkärin kanssa sovitaan, että hän soittaa tulokset saatuaan tiettynä maanantaina.

Käyn tutkimuksissa ja näen tulokset ennen maanantaita. Edelleen punaista tuloksissa näkyy. Lähestulkoon ennätin unohtaa tulevan ja aikani kuluksi olen ennättänyt jo etsin kivoja työpaikkoja. Muutamaan laitoin hakemuksenkin ja hittolainen kahteen paikkaan menin jatkoon ja sovittiin yksi haastattelukin. Osa-aikatyöhön, jonka jaksaisin tehdä ja jäisi kivasti aikaa harrastuksille, luottamustoimille ja lepäämiseen.

Olen raahautunut syömään ja päiväunien jälkeen piristynyt sen verran, että olen pukeutunut huolella pakkaseen, kipittänyt roskat sadan metrin päähän. Kipittänyt takaisin, riisunut vaatteet ja huolellisesti pessyt käsiä puoli minuuttia. Päivän urakka on tehty. Yllättäen puhelin soi ja näen, että lääkärini soittaa. Hän kertoi, että oli saanut tutkimustulokset ja ollut niistä yhteydessä myöskin spesialistiin. Hän kävi tutkimustulokset puhelimessa läpi, kertoi että ei halunnut jättää soittoa maanantaille ja täräytti väliaikatietona uutisen, joka pimensi tulevan viikonlopun ja muutti tulevaisuuden: ”Sinulla on kasvain päässä”.

FI2203142631
Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.

Curated Tags