Vapaa
Me muutettiin viime joulukuussa lähemmäksi keskustaa. Kerrostaloasunto on esteetön ja meidän asumisen taso nousi huikeasti edelliseen asuntoon verrattuna. Se on myös hyvä, että nyt mun kotoa on matkaa kauppaan ja apteekkiin n. 1,5km. Mulla on loistava tuttu taksi, mutta rakastan rakastan niin paljon, kun saan itsenäisesti mennä sähkömopolla asioille. Säilytän sähkömopoa sisällä eteisessä, jossa voin myös ladata sen.
Sähkömopossa on myös se hyvä puoli, että sillä voi mennä kauppaan sisälle. Tietty kovin ahtaaseen putiikkiin sillä ei pääse, mutta onneksi sitten voin kävellä kyynärsauvan avulla. Ensimmäistä kertaa, kun mä kokeilin mun ystävän sähkömopoa n. 10 v sitten siirttelin "hieman" yhden kahvilan pöytiä ja sermejä. Vaikka muka jo osaan käyttää mopoa, eilen siirsin meidän apteekin hyllyä. Paljastin sen alta pölyä, joten ehkä se oli tarkoitettu.
Meillä on pieni n. 11 vuotias koira. Päävastuu sen ulkoiluttamisesta on mun aviomiehellä, joka hoitaa koiran ulkoilun aamulla ja illalla. Mä hoidan päiväulkoilun väillä yksin tai avustajan kanssa. Mä jaksan pienen lenkin rollaattorilla, mutta sen jälkeen on pakko huilata.
Sähkömopo mahdollistaa sen, että voin mennä pidemmälle lenkille koiran kanssa. Toki se on opetettava ensin kulkemaan sähkömopon rinnalla. Kun menen sähkömopon luo meidän haukku alkaa innostuneena heiluttaa häntäänsä: "Jes!!! Nyt ihmismama vie mut lenkille!!!"
Eilen ajelin n. 1,5km mopolla meidän kylän keskustaan. Kävin keskustassa laittamassa kulmat (lue: mulle kulmakidutus). Kiitos paksujen kulmakarvojen. Sitten kävin apteekissa ja ruokakaupassa. On mun itsetunnolle supertärkeää, että pystyn hoitamaan asioita joskus myös itsenäisesti ilman ulkopuolista apua.
Jos sulla heräsi ajatus, että pitäisikö hankkia sähkömopo?!?
Sain mopon siten, että ensin tein apuvälinesuunnitelman mun fysioterapeutin kanssa. Sen avulla pyysin lausunnon lääkäriltä, että tarvitsen liikkumiseen sähkömopon. Mä en ole tarvinnut, kuin tuon yhden lausunnon, vaikka mun mopon tyyppi on muuttunut kasaan menevästä moposta perinteiseen isompaan mopoon. Tämä kannattaa varmistaa omalta Hyvinvointialueelta.
Terveyskeskuksen apuvälineyksiköstä saa perustason apuvälineitä, kuten kyynärsauvoja, rollaattoreja ja satulatuoleja. Sähköiset apuvälineet tulee anoa keskussairaalan apuvälineyksiköstä. Siitä kannattaa kysyä omalta fyssarilta.
Lisätietoa apuvälineistä Neuroliiton sivulla
On ihana tunne, kun ajelen mopolla ja aurinko paistaa sekä tuuli tuivertaa hiuksissa. Silloin tunnen todellakin, että olen vapaa. On vahvuutta tunnustaa, että tarvitsee apua, eikä jääräpäisesti puskea läpi kiven omaa ja myös niiden läheisten voimia kuluttaen.
Ja minä olen edelleen minä. Eikä minuudesta ole lähtenyt yhtään palaa, vaikka käytänkin apuvälineitä. Olen vahvistunut ja se saa minut luottamaan huomiseen. Elän elämääni enemmän täydesti matkasta nauttien, mun apuvälineiden ja tukikeinojen avulla.
Vielä lisähuomiona. Muistakaa katsokaa, että sähkomopon nopeus on HIDAS, kun asioitte sillä liiketilan sisällä.
Nimim. Kokemusta on =)
Pysykää valossa ihmiset! Pimeässä on vaikea nähdä mitään hyvää ja kaunista.
Tommy Fränti
FI2306092704
Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.