Kelpaanko tällaisena kuin olen
Juuri äsken vietettiin Pride-kuukautta ja se korosti, että yhdenvertaisuus, ihmisoikeudet ja turvallisuus kuuluvat kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta. Hienosti moni yritys ja yhteisö lähti mukaan viemään tärkeää Pride-sanomaa. On erittäin tärkeää viettää Prideä, koska Suomessa on vielä paljon tehtävää, jotta maamme olisi turvallinen ja yhdenvertainen sukupuolesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta.
On muutenkin hyvä, että erilaisilla päivillä tai muilla ajanjaksoilla nostatetaan ja muistutetaan päivän kohderyhmän esim. isänmaan hyväksi tehdyistä palveluista, isyydestä ja äitiydestä, merkittävästä urasta, aatteesta tai vammaisuudesta tai sairaudesta mitä muuten ei tulisi ajatelleeksi.
Tämän vuoden MS-päivässä nostettiin yhteyksien merkitystä ja tämän vuoden Neuroliiton teema oli #SairaanMielekäsElämä. Viestinä oli: Uskalla unelmoida ja tehdä haluamiasi asioita. Näistä syntyy mielekäs ja merkityksellinen elämä.
Mä mietin, että voisiko yksi päivä vuodesta olla myös kehokriittisyydetön päivä? Se koskisi suhtautumista omaa ja muiden kehoja kohtaan? Me ikinä tulla kaikki olemaan terveitä, laihoja ja timmejä, vaan meillä kaikilla on omat arpemme, salaisuutemme ja joillakin myös selluliittiset muhkuramme. Silti olemme kaikki arvokkaita ihmisiä, joilla on tunteet ja sydän.
Itsestä huolehtiminen on tärkeää. Minusta se ei tarkoita itseään näännyttämistä, vaan sitä, että syö ruokapyramidista annettujen ohjeiden mukaisesti, liikkuu niin hyvin kuin pystyy ja nauttii elämästään ja rakkaiden seurasta. Terveellisistä elämäntavoista voi lukea lisää Neuroliiton sivulta.
Instagramissa esim. @Janedde ja @kurkisandra ovat hyviä esimerkkejä siitä miten elämästä pitää nauttia MS-taudista ja omasta koosta riippumatta. Janedde piti kertoi meidän neuroyhdistyksen instagramissa inspiroivan kokemustarinansa ja se oli huikea. Sitä on kuunneltu yli 200 kertaa.
Kuitenkin me kaikki ollaan yksilöitä ja toisen elämää ei pidä kopioida, vaan elää sitä ihan ikiomaa elämää. Some antaa mahdollisuuden seurata erilaisten ihmisten tarinoita ja ammentaa niistä ideoita ja voimaa omaan arkeensa.
Mun äiti sanoi mun nuoruudessa usein, että on 5 kiloa liikaa. Se oli kyllä myös vähän vitsi, millä äidin veljet kiusoittelivat häntä. Kuitenkin ajattelen itse myös samoin. Siis en koskaan ole tyytyväinen itseeni ja annan ympäristön ilkeiden piikittelyjen mennä syvemmälle, kun haluaisin.
Tuo äsken mainitsemani some ei ainakaan helpota epätäydellisten ihmisten elämää. Kuvat tarvitsee olla viimeisteltyjä ja paranneltuja, jotta saa mahdollisimman monta tykkäystä. Sun arvo punnitaan sillä, kuinka paljon sulla on niin kutsuttuja "kavereita" ja kuinka paljon julkaisemasi kuva saa tykkäyksiä ja reaktioita. On kauhistus ja musertavaa, jos kukaan ei tykkää postauksestasi!?! Kaikki epätäydellisyys parannellaan ja on kauhistus ja lähes maailman loppu, jos joku julkaisee epätäydellisen kuvan itsestä.
Joku sanoi, että sitten on täydellinen, jos ottaa kraanasta vettä lasiin ja heti painaa veteen sormensa. Jos veteen jää kuoppa, olet täydellinen. Mutta hei. Mulle voi ehdottoasti ilmoittautua, jos on mielestään täydellinen. Jään odottelemaan ilmoituksia.
Alla oleva L. Onerva runo puhuttelee ja koskettaa sisimpääni, koska se on niin totta. Me ollaan tähdenlento ja tomujyvä maailmankaikkeudessa. Itse päätämme, kuinka kirkkaasti tähtemme loistaa. Ja päätämme sen, kuinka paljon muiden mielipide vaikuttaa sen loisteeseen.
"Ihminen
Mikä olen? Tähdenlento
Luojan ikuisessa yössä,
tomujyvä aavan aineen
lakkaamattomassa työssä.
Mutta sentään! Tahdon antaa
hehkun hetkelleni tälle,
tahdon loistaa, tahdon laulaa
kiitoslaulun elämälle.
Tahdon laulaa: mitä siitä, jos ma lopuin, kussa aloin,
mutta silmänräpäyksen
valokaarin yössä paloin!
Hetken sykin, liekkisydän,
aurinkona maailman oman:
tunsin kauneuden kaipuun,
rakkauden rajattoman.
Alistukaa, avaruudet,
pienen tähden välkynnälle!
Tahdon loistaa, tahdon laulaa
kiitoslaulun elämälle."
- L. Onerva
FI2207257446
Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.