Energiarosvo olohuoneessa
Energiat huoneesta ja parisuhteesta vie nykyaikana pyhä puhelin. Se on kaiken keskipiste ja pienimmästäkin äännähdyksestä se otetaan käteen ja hipelöidään sitä hellästi ja pää etukenossa tuijotetaan sen maagista ruutua aamusta iltaan. Voi vain palvovasti tuijottaa ruutua ja laittaa somepeukku, kun joku ala-astekaveri kertoo seinällään nukkuneensa päikkärit. Mä huomasin kesken hyvän elokuvan, että vilkuilin puhelinta. Laitoin peukun, kun kaverin isä oli tuonut pilkiltä kuhan ja hauen!!! Peukun olisi kerennyt laittaa elokuvan jälkeen?!? Se on myös hassun näköistä, kun näkee ystäviä yhdessä kahvilla, että kaikki silti tuijottavat vain omia puhelimiaan. Miksi?!?
Kännykän avulla voi myös halutessaan huutaa apua someseinälleen ja oksentaa oman pahan olonsa ja toivoa mahdollisimman montaa surunaamaa, hymiötä tai sydäntä helpottamaan omaa pahaa oloa. Jokainen tietty saa postata omalle sivulleen mitä haluaa ja jos se auttaa lieventämään pahaa oloa, niin se on hyvä. Parempi tietty olisi, että olisi joku läheinen vierellä, jolle voisi kertoa itseä ahdistavia asioita ja/tai saisi siihen tarvittaessa ammattiapua.
Matkapuhelimista on paljon hyötyä eikä enää juuri ole asiaa mitä sen avulla ei voisi hoitaa. Kauppaostoksetkin voi tilata kotiovelle kätevillä apeilla, joten siihenkään ei tarvitse käyttää aikaa. Pankkiin ei tarvitse enää mennä, kun pankkien apeilla voi hoitaa lähes kaiken. Mobilepayn ansiosta ei enää tarvitse edes pitää käteistä rahaa. Kotoa ei tarvitse välttämättä poistua ollenkaan. My MS-sovelluksella voi seurata oman MS-tautinsa oireita ja oirehistoriasta on hyötyä, kun tapaa lääkärin tai neurologin.
Korona-aikana meidän yhdistyksen hallitus kokoontui virtuaalisesti. Se on tosi kätevää, kun kenenkään ei tarvitse poistua kotoa. Se myös yhdenvertaistavaa, kun kaukana yhdistyksen toimitiloista asuvatkin voivat halutessaan osallistua toimintaan. Myöskään siten ei hallituksen toimintaan kulu omia sotetaksimatkoja, vaan ne voi käyttää oman arjen hoitamiseen.
Somen kautta moni on liittynyt esimerkiksi virtuaalisiin MS-tautia käsitteleviin ryhmiin. Mäkin olen niissä jäsenenä, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi käydä niissä kovin usein. Mulla on onni, että meidän paikallisessa neuroyhdistyksessä voin tavata vertaisia livenä ja lisäksi tunnen muitakin MS-tautia sairastavia ja saan vertaisuutta heiltä. Nuo FB MS-ryhmät eivät ole moderoituja, joten ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä siellä kirjoitetaan. Esimerkiksi Neuroliiton sivut ovat luotettava tiedon lähde.
Mä jäin pois töistä, koska uuvuin eivätkä pallot pysyneet ilmassa. Yhdistysintoa/tietämystä on kuitenkin vielä, joten suostuin vapaaehtoiseksi puheenjohtajaksi tälle vuodelle.
Myös se täytyy tiedostaa, että vapaaehtoinenkin voi uupua. Sen takia lupasin mun hubbylle, että hoidan yhdistyksen asioita vain virka-aikana. Mulla menee puhelin harmaaksi ja älä häiritse tilaan automaattisesti iltapäivällä. Ainoastaan tähdellä merkityt läheiset pääsee läpi.
Se menee harmaaksi siksi, että matkapuhelimesta tuleva sininen valo on karkkia aivolle ja se jarruttaa melatoniinin eritystä ja aivot luulee, että on päivä. Nuo tulokset löytää, kun hakee: "Sininen valo ja uni" -haulla. Muutenkin kärsin MS-uupumuksesta, joten ainakin haluan yrittää nukkua niin hyvin, kun voin.
Eräs pitkään järjestötyössä ollut rouva sanoi viisaan lauseen: "Ahdistumatta et voi auttaa. Ahdistuneena et voi auttaa." Siksi on erittäin tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta! Ja tämä koskee myös vapaaehtoisia, joten siis nyt myös minua.
Ilman vapaaehtoisia ei Suomen neuroyhdistykset tai muutkaan yhdistykset pyöri, niin toivon voimia kaikille vapaaehtoisille. Teette tärkeää työtä, ja se alkaisi äkkiä näkyä, jos KAIKKI vapaaehtoiset menisivät lakkoon ja lopettaisivat vapaaehtoistyönsä. Siksi on ilahduttavaa, että hyvinvointialueella on huomattu pääosin vapaaehtoisvoimalla pyörivät yhdistykset ja ne voivat hakea perustellusti rahallista tukea oman toimintansa pyörittämiseen.
Eräs radiojuontaja ehdotti, että sometetaan vain virka-aikana. Huippu ehdotus ja otan sen ehdottomasti käyttöön. Illat on mun rakkaita ja myös minua varten. Puhelin menee hiljaisena lataukseen hyvissä ennen yötä. Aamulla pyrin siihen, että sanon huomenta ensin hubbylle, enkä puhelimelle, josta on tullut paha tapa heti silmien auettua aamulla. Nyt kun olen tiedostanut tämän pahasta tavasta voi päästä eroon. Siis otan puhelimen käteen vasta
aamutoimien ja aamupalan jälkeen. Vaikka pyhä puhelin ei siitä tykkäisikään.
FI2302066323
Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.