Elämäni viimeisen vuoden aikana
Tervehdys Te kaikki tätä lukevat tutut ja tuntemattomat. On 1.4.2024 mutta tarina ei ole aprillipilaa. Olen kertaillut elämääni viimeisen vuoden aikana edes ja takaisin. Aina sama lopputulos; järkyttävä, mutta selätetty.
V.2023 selkäleikkaus oli epäonnistunut. Ruuvit olivat irronneet. Mikä pettymys raivo ja viha. Pitää tehdä jälleen uusi leikkaus. Huh. Kolmas kerta. Sain odottaa puoli vuotta hoitajapulan jne. vuoksi. Jalkani ei noussut yhäkään eikä selkä jaksanut mitään. Lössähdin ja popsin vahvoja opiaatteja kolmiolääkkeitä. Tokihan ne tehosivat ja saivat hyvän fiiliksen ja 10 pvn ummetuksen. Sehän se kivaa olikin kaiken vihan ja odottelun lisäksi.
Alkusyksyllä kaatuilin rollaattorilla 3 kertaa. Kerran tajuttomuus ja ambulanssilla viety päivystykseen.. Syytä ei tiedetä. Verenpaineeni kohosi yllättäen 225-135 taas sairaalaan viikoksi. Lääkettä ja paljon kokeita. Sitten hammastarkastus leikkausta varten ja lääkäri löysi kielestä oudon muutoksen. Väläytti sanan syöpäkin. Koepalan ottoon aika. Turha pelko oli.
En käynyt juurikaan missään ns. hauskoissa jutuissa. Menoja ei ollut vaan päällimmäisenä oli odotus uuteen isoon selkäleikkaukseen.
Se koitti lokakuussa. Kestokaterin kanssa 3 kk temppuilin . Kotihoito kävi luonani päivittäin. Liikkuminen oli haastavaa , koska tuli talvi ja liukkaus. Eräänä iltana klo 22.15 soitti siskoni. Äitini oli kuollut nukkuessa sairaalassa. Järkytys ja sekavuus vaikka olikin yli 90 v. Äiti oli rakas paras kiltein lämpöisin ihminen. Ikävä iski sitten myöhemmin tajuntaani.
Näinä menneinä kuukausina itse MS tauti oli jäänyt takaviistoon.Päälimmäisenä selkä ja sen kuntoutus. Mitään ei saanut tehdä kuukausiin nostoa, kiertoa, kumarrusta, kantamista. Pieniä lapsenlapsiani näen silloin tällöin. Hoitotyö on hankalaa. Pystyn rakennella legoja, lukea, höpsötellä ja syödä herkkuja heidän kanssaan. Sitä parasta laatuaikaa. Nautin ja rakastan heitä niin paljon.
Vielä yhden ikävän jutun joulukuusta nostan esille. Katetri alkoi sattumaan ja istuminen oli hankalaa. Rakosta löytyi 3 cm kasvain. Kiireellinen leikkaus ja taas nukutus. Onneni , että oli vaaraton poisto. Selän tilanteeni onneksi on parempi. Pystyn liikkumaan jopa ilman rollaattoria. Selän kuntoutusta pitäisi nyt vaan lisätä ja liikkua voimien mukaan. Äidin hautajaiset olivat kauniit. Siihen päättyi kamala 2023 vuoteni.
Nyt olen elänyt hyvää ja iloista vuoden alkua. Liikkunut enemmän. Lopetin vahvat kipulääkkeet. Koen pääni hiukan ”selvinneen”. Tavannut ystäviä. Käynyt Tallinnassa, elokuvissa, teattereissa. Taksilla suhautan kahville ihan itsekseen nauttimassa. Buukkasin yön hotelliinkin ja siellä fiilistelin, saunoin, kävin jalka- ja kasvohoidossa, hankin herkkuja huoneeseen. Toinen moottorisänky ammotti tyhjyyttä. Eli elelen yhä yksikseni. Miksi ei mukava kaveri olisi varteenotettava. Yhteydenottoja vastaanotetaan.
Olen päättänyt nyt elää hyvää, iloista toimivaa, menevää, toivottavasti tervettä vuotta. Toivokaamme niin. Ensi lauantaina MS vertaiset tapaavat hotellissa täällä Helsingissä. Odotan innolla ja aina on ollut lystiä ja vertaiset ovat niin tärkeitä. Neurologin vuosikontrollissa ilosanoma: MS tasainen, hyvä ja rauhallinen. Tarinani päättyy onnellisesti.
Mikä ei tapa -se vahvistaa.
Iloitaan keväästä ja voidaan hyvin.
Halauksin Virpi
448057
Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.
Curated Tags