Uusi vuosi 2021
Kaikkea Hyvää, Terveyttä ja Iloa jokaiselle vuoteen 2021!!!
Koronavuosi tulee kohta umpeen. Olemme tahoillamme eläneet tämän ihmeellisen, ikimuistoisen, erikoisen vuoden. Toisille ollut tuskaa, pelkoa, epätietoisuutta, yksinäisyyttä, eristäytymistä ja itse tautiinkin sairastumista. Ymmärrän huolen, mutta kun en itse ole murehtija, huokailija, jaakailija: En osaa pelätä ja pohtia etukäteen asioita. Osaan ja olen opetellut elämään TÄSSÄ HETKESSÄ. Se on helpottava tunne. Ei tule stressaantunut olotila. Toki tiedostan ja ymmärrän koronan vakavuuden. Suojaudun ja käyttäydyn kuten vaaditaan. Pelkästään 4 seinän sisällä en ole istunut. Liikun pakolliset menot julkisilla liikennevälineillä. Huomioiden käsidesit, maskit ja turvavälit. Näistähän jokainen maailman asukas on tietoinen. Nämäkään ei ole auttaneet, vaan ikäväksemme joudumme päivittäin lukemaan menehtyneistä. Se on surullista.
Minua harmittaa eniten, kun en voi tavata iäkästä 91 v äitiäni. Hän asuu eri kaupungissa ja täältä pääkaupunkiseudulta en halua viedä mahdollista koronaa. Se kun voi tarttua helposti mistä vaan. Omat tyttäreni sairastivat, mutta lievin oirein. Hyvä niin.
Myöskään normaaleja kekkereitä, illanistujaisia, kyläilyjä, juhlia, ravintoloita en ole juurikaan toteuttanut. Toki jossakin olen käynyt. En ole erakoitunut. En kuulu myöskään riskiryhmään. En MS-tautini enkä ikäni puitteissa. Rokotusta odottelen ihan rauhassa. Ajatuksella, tulee kun tulee, ei kannata hermoilla. Se kun ei mitään auta, vaan sairastuttaa ja kuormittaa.
Loppuvuonna juoksin melkein joka viikko tutkimuksissa. Vasen jalkani ei yhäkään toiminnut. Ei noussut rappuja, väsyi, laahasi, läpsyi. Sain oman rollaattorin käyttööni. Yksi aika oli selkäkirurgilleni. Titaanilaatat olivat paikoillaan ja leikkaus onnistunut. Hyvä mieli siitä. Sitten selkämagneetti kontrolli ja vastaanotto neurologille. Totesi, että jalassa selkeä heikentyminen yhä. Ei noussut, ei taipunut, löi aivan lukkoon. Ikävä fiilis. Lopputulos; kuvani viedään vielä lääkärikokoukseen tsekattavaksi.
Lääkärini soitti ennen joulua ja totesi, että selässä olevat muutokset olleet jo vuosi sitten. Eli jalan huonontuneen toiminnan syy on MS-tautini. Sairastuin siis v 2002. Vuoden kestäneeseen selkä-/jalkarumbaan kaikkine monine tutkimuksineen ja leikkauksineen tuli piste. Suuri helpotuksen tunne. Itsehän jo pitkään epäilin taudinkuvani muutosta. Yhä jatkan pistohoitoa ja elän kuten nytkin. Liikun hissukseen edes 2000 askelta / 2 km. Kuntopyöräilen, jumppaan, venyttelen ja myös huilaan. Pitää oppia kuuntelemaan voimavarojaan. Rollarissa on tuki ja turva. En koe sitä mitenkään rasitteena, häpeänä, ikävänä - päinvastoin: Iso apu. Käveysauvoilla kyllä pärjään myös ja ne taas lisäävät tasapainoa. Raikas talvisää ja kaunis luonto tekevät niin hyvää.
Saarnaankin aina liikkumattomille ihmisille ja puhun ulkoilun tärkeydestä. Kai vihaavat minua.
Joulun vietin tyttärieni ja heidän perheidensä luona. Valtava ilo oli pikkuinen lapsenlapseni, 1 vuotta. Hänen hääräämistäänhän on ilo katsella. Rauhallinen, harkitseva ja aina hyväntuulinen suloisuus.
Lupauksia tälle vuodelle en tehnyt. Pyrin olemaan kiltti kaikille, rakastaa ja arvostaa elämää ja ihmisiä lähelläni. Saan sillä paljon hyvää myös itselleni.
2021 ON PAREMPI VUOSI ❣ Toteaa Virpi
FI2101141755
Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.