Koronatalvea ja kevättä | MS Elo

It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Pakkasta tänään 18.2.2021 Espoossa -21. Eli olemme saaneet kunnon talven Suomeen. Lunta on sadellut runsaasti. Hiihtoladut joka paikassa  ruuhkaan asti täynnä aktiivisia liikkujia. Hienoa. Koronavuosi on  saanut ihmiset ulkoilemaan. Positiivista, totisesti.
Minun kohdallani umpeutuu vuosi, kun olin leikkauspöydällä ja tietämättä mitä vuosi tuo tullessaan. Ja kyllähän se toi jos jonkinmoista ”häppeningiä.” Pääosin voisin sanoa , että ei nyt ihan mahdoton, vaikka päivän sanahan on ollut korona. Alkaa tulla  korvista. En enää kuuntele infoa TV:stä päivittäin. Luen pääotsikot ja tiedän säännöt.

Korona iski läheisiini. Mieletön tuuri; minä säästyin. Hyvä vastustuskyky, mikä lie? Luoja tietää. Hyvä niin. Kaikki sairastuneet pääsivät vähäisin oirein ja toipuivat pian.

Käyn viikoittain 3 kk aikana fysioterapiaopiskelijoiden harjoitusasiakkaana. 2 poikaa ja 2 tyttöä. Aivan ihania nuoria. Innostuneita ja paneutuvat heikkoon kohtaani kropassani. Eli vasen jalkani ja selkä. Jalan kunto edelleen huono ellei huonompi. Ei nouse, vaan laahaa ja läpsyy. Portaiden nouseminen haastavaa. Totta kai harmittaa. Jumppaliikkeitä saanut ja kotiharjoitteita ryhdistäytynyt tekemään. Saada minut motivoitumaan säännölliseen itseni hoitamiseen, voimaannuttavien liikkeiden tekoon ja lihaskunnon vahvistamiseen, onkin heille haaste 😆. Jokainen liike ja askel  ovat eteenpäin. Vikani on, että kyylään askelmäärääni ja kilometrejä. Se pitäisi lopettaa. Liikun sen minkä jaksan, ilman mittareita. Yhteistyöni oppilaiden ja oppilaitoksen kanssa sujunut niin hyvin. Koen saavani sieltä tarvittavan avun ja tuen ja kun on henkilöt, jotka paneutuvat juuri minuun. Ihana aina mennä ja tyytyväinen mieli palata.
Itsenäinen, päivittäinen jumppa vaan joskus tuntuu niin haastavalta. Olen ryhmäliikkuja ja odotan vesijuoksuun pääsyä. Kukaanhan ei tiedä koska se päivä koittaa.

Minut kutsuttiin Lappiin viettämään talvilomaa. Hieno lämmin ajatus ja idea. Syyt miksi kieltäydyin olivat 1. Lento 280 € – kallis. 2. Mökki 7 km metsässä – kaukana. 3. Liikun rollaattorilla - hankalaa tarpoa lumessa. 4. Olen suurpiirteinen häslääjä, en ole järjestelmällinen enkä tarkka. Voisin olla muille pikkunen rasite. 5. Valvon yli puolen yön ja nukun 10 asti. Muiden mökkiläisten rytmi totaali erilainen ja se tärkein, järkevin ja ehdottomin syy nyt on KORONA. Siirrän reissuni heidän kanssa etelän lämpöön. Reissuun on matkakuume minulla kova.

Kävin tilaamassa vas. jalkaani tuen, jonka pitäisi parantaa askellusta ja nostaa läpsyvää jalkaterää. Toivon siitä apua kävelyyni. Ohessa kuva siitä. Toinen avuntarpeeni on avustaja toiminnanohjaukseen kotiin. Asioiden aloittaminen, loppuun saattaminen, ryhtyminen, jäsentely kognition puolella ovat nyt ongelmat MS taudissani. Roskat viemättä, kerään parvekkeelle. Pyykin pesu takkuaa, tuo haastetta. Samoin tiskikoneen täyttö, tyhjäys ja monia pieniä, terveelle niin ihmeteltäviä asioita - joita vaan en saa tehtyä ja se käy hermoon. Kaikki asiat jää kesken. Puhtaat pyykit lattialla kasseissa. Ei mene itsestään kaappeihin. Katsotaan miten käy.

Jalkatuki

Äitiäni näin vko sitten, kun hänellä jo 2 rokotetta. Kuitenkin istuin kaukana hänestä. Ilo oli nähdä pirteä ja iloinen äitini.
Muuten päivät kuluvat ihan hyvin. Tänään menin termaripullon ja leivän kanssa aamupalalle ulos pihatuoleihin. Aurinko porotti, kevättä ilmassa ja nautin hyvästä tyytyväisestä olostani. Pari naapuria liittyi rupattelemaan turvavälein.

Nyt elämme näin ja toivomme, että tiukennukset tepsisivät tilanteeseen. Kotona yksin olevat vanhukset ja sairaat ovat murheen alla. Kaikki paranee jollakin tavalla ja joskus. Jaksamme  vain toivoa!

Taaperoni, 1v 3 kk, oppi sanomaan Virpi ja sehän oli mannaa mummille. Kävelee nyt ja liikettä ja eloa on nyt hauska seurata. Varsinainen vaatteilla leikkijä. Pipoa, huivia, housuja, tumppuja jne ees taas päälle ja pois. Hän on rakas ja ikävä on, jos en näe häntä. Muistettava, että heilläkin on oma elämä ja valtava ystävämäärä. Se on rikkaus.

Virpi ja lapsenlapsi

Kello käy.  Aamusta tulee Neuroliiton sosionomi ja täytetään Kelaan hakemukset. Apu on siihenkin välttämätön.

Kohta on kuulkaa jo Juhannus🤣

Halauksin, Virpi

FI2103048134
Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.

Curated Tags