Mäsä-Mummi💕
Yksi elämäni hienoimpia hetkiä oli kun tapasin 20.11.2019 ensimmäisen lapsenlapseni.
Prinsessa putkahti maailmaan helposti ja nopeasti. Oli mahtava tunne pidellä pientä rakkauspakkausta sylissä. Mielen täyttivät muistot omasta synnytyksestäni 32 vuotta sitten.
Mihin tämä aika hurahtaa? Nyt olen mummi, rokki-mummi. Koin ihmeellisen tunteen, sanoinkuvaamattoman. Voiko olla ihanampaa, kuin pidellä päivän vanhaa lapsenlasta.
Ihaninta on tässä ajankohdassa tulla mummiksi, nyt kun olen eläkkeelläkin. Näen häntä ehkä useasti. Voin antaa hänelle läsnäoloa, rakkautta. Rakastavaa huolenpitoa, hellyyttä, turvaa ja tukea.
Lapsi tuo minun elämääni paljon rikkautta. Suhteeni hänen vanhempiinsa on hyvä ja avoin. Olen onnellinen heidän tuomastaan lahjasta. En kuitenkaan ole mikään hössöttävä mummi. Lällyttelyt ja lässytykset eivät kuulu minun tyyliini. Myöskään en tee mitään, mitä vanhemmat eivät halua. Esimerkkinä mainittakoon karkkien anto salaa😜
Aika sen näyttäköön.
Hoitoapuna olen käytettävissä. Vauva on viikon vanha ja nukkuu, syö eikä itke. Jee! Helppo tapaus. Jatkuisipa tuolla tavalla.
Oman sairauden mahdollisten lisäoireista huolimatta hoitohommat kyllä onnistuvat. Eri juttu sitten kun pitäisi juosta perässä. Siihen on vielä aikaa tovi. Elämme päivä kerrallaan. Huomisesta kun emme kukaan tiedä.
Eli tämä koko vuosi on ollut huikea päättää uuteen rooliini. Olen niin onnellinen.
Metsälenkillä pimeässä tihkusateessa mietin ja tutkailin nilkkaani. Se jaksoi tulla mukana. Sain apuvälinelainaamosta sellaisen nilkkatuen, joka nostaa läpsyvää jalkaterää ja korjaa nilkan virheasentoa. Hyvä apu. Kokemus ammattitaidosta lainaamossa oli huippuluokkaa. Tilanteeni ei ole ollenkaan paha. Sekin tieto oli lämmittävä.
Ensi viikolla soitan neurologilleni ja päivitämme tilannettani. Tasaiselta tuntuu. Hehkutan aina asioihin positiivisella tavalla suhtautumista. Se onkin yksi voimavarani ja auttanut monessa asiassa. Mörköjä saa murehtimalla. En peukuta!
Joulu kolkuttelee pian ovelle. Me kokoonnumme läheisten ja kummien kanssa viettämään vauvan kastejuhlaa tapaninpäivänä. Onko nimi Lyyli, Tyyne, Hilja tai Hulda sitä ei vielä kukaan tiedä. Minä veikkaan Nella👍. Juhlistamme uuden elämän alkua. Minun silmäkulmastani ainakin valuu onnenkyyneleitä. Niitä ei kukaan minulta voi estää.
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
Lämpöä ja rakkautta jokaiselle🧡🤶🌲🌺
Virpi
FI1912780417
Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.