Tulee rumaa jälkeä, kun iso mies kaatuu | MS Elo

It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Tulee rumaa jälkeä, kun iso mies kaatuu

Apteekkiin menin kuten sen tuhat kertaa aikaisemminkin. Vapinaa hillitsevää lääkettä oli tarkoitus noutaa, vaan olipa resepti mennyt tyhjäksi. Oma moka, farmaseutti sen edellisellä käynnillä kertoi, mutta taulapäänä unohdin koko jutun. Isompi moka oli se, että lääkkeet pääsivät loppumaan. Eipä siinä, uusin reseptin ja yleensä uusiminen tapahtuu tosi nopeasti. Vaan tietenkään nyt kun olisi tarvittu ripeyttä, niin ei. Odottelin kaikessa rauhassa, kunnes helvetillisten vieroitusoireiden vuoksi etenin kotona nelivedolla eli kontaten pitkin lattioita. Pystyssä pysyminen oli kohtalaisen mahdotonta. Pelkäsin että särkyy mies tai huusholli.

 

Tavallisimmat tämän lääkkeen vieroitusoireet ovat ärtyneisyys, levottomuus, unettomuus, ahdistuneisuus, vapina, huimaus, päänsärky, väsymys, uneliaisuus, hikoilu, korvien soiminen, ääni- ja valoherkkyys ja lihasnykäykset.

Kaikki nämä tuli koettua. Jatkuva korvien soiminen isolla volumella 24 tuntia vuorokaudessa on inhottavaa. Valoherkkyys ilmeni siten, että lehteä ei kärsinyt lukea ja tekstikin oli yhtä mössöä. Pimeässä silmät kiinni pitäen kykeni jotenkin olemaan. Unimaailma oli tosi värikästä ja voi että, kun niistä olisi saanut osankaan talteen. Päätä särki. Ärtyneenä ja levottomana kuljin huoneesta toiseen, kuin mikäkin zombie. Vaan pahimmat oireet tulivat vapinan ja huimauksen myötä.

Joka päivä sanoin, että kyllä resepti tänään uusitaan. Odotin tekstiviestiä ja selasin Oma Kantaa uudestaan ja uudestaan. Mitään ei tapahtunut. Paitsi vapina ja tärinä lisääntyivät. Sohvalta nouseminen alkoi huimauksen takia olemaan vaarallista ja pelkäsin kaatuvani. Jalat ja kädet olivat voimattomat ja lerput kuin mitkäkin narunpätkät. Mietin, että mitä särkyy kaatuessani enemmän, mies vai huonekaluja.

Loppuvaiheessa jalkojen lihakset tärisivät niin paljon, ettei hampaiden pesusta tullut mitään ja seisaaltaan pissaaminenkin oli, sanoisinko mielenkiintoista. Oli pakko saada lääkettä ja neljä kertaa soitettuani terveyskeskukseen ja kerrottuani, että joudun lähtemään tänään ambulanssilla sairaalaan, jos reseptiä ei uusita, sain päivystävän lääkärin reseptin uusimaan.

Puolison noudettua lääkkeet alkoi vointi helpottamaan yllättävänkin nopeasti.

Vapinahan ei minulle ole vieras asia. Olen vapissut niin kauan, kuin muistan. Kokenut ne noloimmat kahvikupin tärinät ja sotkenut kahvilla, ja erinäisillä juomilla milloin minkäkin paikan. Olen tärissyt työhaastattelussa niin, että koko pöytäliina ui kahvissa. Sitä työpaikkaa en kuinka ollakaan saanut.

Itselläni vapinaa on monenlaista. Syvällä kehossani on jatkuva tärinä. Sitä ei saa millään lääkkeellä pois. Tai en ainakaan tiedä. Kärsin sekä lepovapinasta, että myös liikevapinasta. Levossa vapisevat kädet, jalat ja pää ja tunnen kehossani hienojakoisen tärinän.

Liikevapina on vapinaa niin, että sen huomaan minä ja muut. Tämä tulee esiin juuri, kun tarvitsee tehdä jotain tarkkaa työtä, tai pitää vaikkapa kahvikupista tai samppanjalasista kiinni. Oikeaoppisesti en samppanjaa ole koskaan litkinyt. Pitämällä parilla sormella kiinni lasin ohuesta lasin kaulasta. Joskus tarvitaan kaksi kättä tämän hienon juoman nauttimiseen. Ja ohimennen pyyhin rinnuksille roiskuneet kalliit aineet. Joskus odotan kahvikupin tai maitolasin kanssa niin kauan, että muut ovat kääntyneet katselemaan muualle ja sillä aikaa hörppään kaksin käsin lasin puolilleen. Joskus jätän liian täyteen kaadetun kahvin juomatta. Kuuma kahvikuppi sormilla, joissa on tuntohäiriöitä ja joissa kuumuus korostuu, on mahdoton tehtävä saada nautittua. Voi kun ei olisi enää pieniä ja siroja kahvikuppeja. Olisi vaan isot mukin. Niiden kanssa pärjään hyvin.

Kahvinkeittäminen on oma tarinansa. Meillä on keitin, joka on hieno ja koostuu useasta irrallisesta osasta. Aamuisin ennen lääkkeiden ottoa on suurta taidetta yrittää keittää kahvia siten, ettei koko taloyhtiön väki herää. Osat lentelevät. Kahvinpurut lentävät. Kahvikannu tärisee ja vettä on pöydällä. Tavaraa löytyy pöydältä ja lattialta. Palkkiona tästä kaikesta kahvi on laihaa. Olen harkinnut pikakahviin siirtymistä.

Vapina on oireena varsin kiusallinen ja osa karsii tämän vuoksi sosiaalisia kontakteja. En itsekään enää halua tehdä työtä, jossa näppärästi toisen silmien edessä on sim-kortti ujutettava puhelimeen. Se pahalainen on useat kerrat lentänyt kömpelöistä ja tärisevistä sormista lattialle ja on tullut kontattua pimeitä nurkkia pientä korttia etsien.

Vapinaan on onneksi lääkkeitä. Beetasalpaajat ja tietyt epilepsialääkkeet hillitsevät vapinaa kohtalaisen hyvin. Lievä vapina saadaan täysin kuriin. Vaikeissa tapauksissa vapina ei poistu, mutta sitä saadaan hillittyä. Vaikeissa tapauksissa voidaan myös leikkaushoitona aivoihin asentaa syväaivosimulaattori, joka vähentää vapinaa.

Jokaisella tarinalla on opetuksensa ja niin tälläkin. Enää en jätä lääkkeiden reseptejä uusimatta viime tipassa. Oma Kannassa uusiminen on helppo tehdä ja sen voi tehdä heti, kun resepti on tyhjentynyt.

Vapisen edelleen mutta hallitusti. Lattialta on taas kerran noustu ja elämä jatkuu. Yhdelle kokemukselle kohta nauraen. 

FI2101266811
Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.

Curated Tags