Uupumus
MS-uupumus, eli fatiikki, on voimakkaampaa kuin tavallinen väsymys, ja se voi vaikuttaa merkittävästi jokapäiväiseen elämään.
It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.
MS-uupumus, eli fatiikki, on voimakkaampaa kuin tavallinen väsymys, ja se voi vaikuttaa merkittävästi jokapäiväiseen elämään.
Eija Rosti-Otajärvi, neuropsykologian erikoispsykologi, dosentti, Tays, neuroalojen ja kuntoutuksen vastuualue
Uupumus on yksi yleisimmistä ja sairastavan toimintakykyyn eniten vaikuttavista MS-taudin oireista. Tavallisuudesta poikkeava uupumus on usein taudin varhaisimpia oireita ja sitä ilmenee noin 80 %:lla sairastavista. Uupumus voi heikentää sairastavan työkykyä, sosiaalisten suhteiden ylläpitoa, psyykkistä hyvinvointia ja päivittäistä toimintakykyä ja näin ollen heijastua laaja-alaisesti sairastavan elämänlaatuun.
Uupumuksella tarkoitetaan fyysisen tai henkisen energian tai tarmon puutteen tunnetta, joka häiritsee toimimista normaalilla tavalla. Uupumus voi ilmetä motorisena, kognitiivisena tai yleisenä uupumuksen tunteena. Motorisella uupumuksella tarkoitetaan fyysisen suoriutumisen ohimenevää heikkenemistä fyysisen ponnistelun aikana. Motorinen uupumus vaikeuttaa fyysisen toiminnan pitkäkestoista ylläpitämistä ja palautuminen fyysisestä rasituksesta saattaa kestää kauemmin. Kognitiivisella uupumuksella tarkoitetaan puolestaan kognitiivisen suoriutumisen ohimenevää heikkenemistä kognitiivisen ponnistelun aikana. Kognitiivinen uupumus vaikeuttaa tavallisesti ajattelun, muistin ja keskittymisen pitkäkestoista ylläpitämistä. Tämä voi näkyä muun muassa toiminnan hidastumisena ja virhealttiutena sekä ajatustoimintojen väsymisen tunteena.
Uupumus voi ilmetä ilman erityistä syytä, tulla äkisti ja varoittamatta, rajoittaa pitkäkestoista toimintaa sekä hankaloittaa velvollisuuksista huolehtimista. Uupumus ei ole aina suhteessa rasituksen määrään, vaan se voi yllättää kesken kiinnostavan keskustelun tai kodinhoidollisten askareiden. Uupumus ei välttämättä vaivaa päivittäin, yhtenä päivänä olotila voi olla energinen kun taas toisena olotila voi olla lopen uupunut ja voimaton. Jaksavuus saattaa loppua kesken pitkäkestoisen suorituksen ja saatetaan tarvita tavallista enemmän taukoja, tai työpäivä pinnistellään loppuun, mutta kotiin päästyä ei jakseta muuta kuin levätä ja palautua työpäivän rasituksesta.
Uupumusta esiintyy sairastavan iästä ja sairauden kestosta riippumatta kaikissa MS-taudin muodoissa. Se saattaa olla yleisempää progressiivisissa sairauden muodoissa kuin aaltomaisesti etenevissä. Uupumus pahenee usein iltaa kohden ja lämmön vaikutuksesta. Myös kuume, tulehdus, stressi tai taudin pahenemisvaihe voivat lisätä uupumusta.
Uupumus voi korostaa kognitiivisia oireita, kuten muisti- ja keskittymisvaikeuksia. Uupumukseen voi liittyä myös tunnereaktioiden herkistymistä ja mielialan laskua. Ärtyvyyskynnys voi laskea, pinna palaa helposti ja väsyneenä voi esimerkiksi tulla tiuskittua läheisille tahtomattaan.
Uupumuksen syntymekanismi MS-taudissa on tuntematon. Primaarisina syinä on pidetty muun muassa neuroimmunologisia mekanismeja, kuten tulehduksellisten välittäjäaineiden tuotantoa, aivojen frontosubkortikaalisten ratayhteyksien ja tyvitumakkeiden toimintahäiriötä, aivojen toiminnallista kortikaalista reorganisaatiota sekä neuroendokriinistä epätasapainoa. Uupumuksen voimakkuuden on havaittu korreloivan vain kohtalaisesti aivojen magneettikuvissa näkyvien muutosten kanssa. Myös mielialatekijät, unihäiriöt, kivut ja lääkitys saattavat vaikuttaa uupumukseen.
Uupumuksen hoitoon ei ole olemassa yhtenäistä hoitokäytäntöä. On kuitenkin monenlaisia keinoja, jotka auttavat oireen kanssa selviytymisessä.
Uupumuksen hoidossa mahdollisten taustalla olevien tekijöiden, kuten ravitsemuksen, kipujen, lääkkeiden haittavaikutusten, masennuksen, unihäiriöiden ja vähäisen liikunnan, tunnistaminen ja hoito on tärkeää. Terveelliset ja säännönmukaiset elämäntavat auttavat uupumusoireen kanssa selviytymisessä. Säännöllisestä päivärytmistä, riittävän pitkästä yöunesta, terveellisestä ruokavaliosta, riittävästä veden juonnista sekä ulkoilusta ja liikunnasta huolehtiminen auttavat selviytymään uupumuksen kanssa. Rentoutumisen opettelu ja ajan järjestäminen itselle on niin ikään tärkeää.
Sairastavan oiretunnistuksen täsmentäminen ja oman kehon kuuntelu on hyödyllistä. Tämä voi auttaa sairastavaa hahmottamaan muun muassa millaisissa tilanteissa ja miten uupumus ilmenee, onko uupumuksella vuorokausirytmiä ja mitkä tekijät voimistavat tai helpottavat uupumusta. Tärkeimmät asiat kannattaakin ajoittaa siihen aikaan päivästä, jolloin yleensä on virkeimmillään. Uupumus voi olla epäsuhdassa muun toimintakyvyn kanssa ja siksi se voidaan helposti tulkita haluttomuudeksi tai laiskuudeksi. Väärinkäsitysten välttämiseksi sekä sairastavan itsensä armollisuus itselleen että sairastavan lähipiirin informoiminen uupumusoireesta on tarpeen. Joskus läheiset voivat olla jopa herkempiä havaitsemaan uupumuksen ensimmäisiä merkkejä, joten yhdessä keskustelemalla sairastava saattaa ymmärtää lisää väsyvyydestään ja levon välttämättömyydestä.
Omien voimavarojen toistuva ylittäminen lisää uupumusta. Uupuneena elimistö yrittää kertoa levon tarpeesta. Elämäntilanteen vaatimusten ja sairastavan voimavarojen tasapaino onkin uupumusoireen kanssa selviytymisen kannalta olennaisen tärkeää. Tässä voivat auttaa energiaa säästävä päiväohjelma, säännönmukaiset lepotauot, asioiden priorisointi, ylikuormituksen ennaltaehkäisy ja tarvittaessa esimerkiksi työajan lyhentäminen. Usein on hyödyllistä miettiä, mitkä asiat ovat itselle kaikkein tärkeimpiä ja keskittää voimavaransa niihin. Lämpöherkkyyden huomiointi ja kehon lämpötilan nousun välttäminen voi niin ikään olla hyödyllistä. Osa saattaa hyötyä oireenmukaisesta lääkityksestä, joskaan uupumuksen hoitoon ei ole vaikuttavaksi todettua lääkkeellistä hoitoa.