Kesän kuulumisia ja toipumista😃
Pitää oikein kaivaa allakka, vanhanaikainen almanakka, johon tarvitsee kynää. En käytä kännykän muistiinpanoa tai almanakkaa. Olen muutenkin huono laitteiden käyttäjä. Rakastan kirjoittamista ja postikortit ovat suuri heikkouteni. On ihanaa lähettää ja etenkin saada kortti.
Niin mitäpä on tapahtunut?? Minun kohdallanihan korona sattui hyvään saumaan. Olin leikkauksesta toipilaana. Naapurini lainasi minulle rollaattoria ja tein sen kanssa päivittäin metsäretken eväiden kanssa. Yritin tehdä 2 lenkkiä päivässä. Kävely onnistui hitaasti ja hyvin.
3 kk jälkeen leikkaava lääkärini soitti ja kyseli kuulumiset. Sanoin, että alussa olin tietysti voimaton ja kipeä. Sitten alkoi voimat palautua ja kävely, jalan nosto, kohentua.
Kuitenkin sitten liikkumisen myötä koin takapakkia. Selkä väsyi ja koko keho oli poikki. Suuremmaksi syyksi arvelin kuumuden. Pienikin ponnistus uuvutti. Aloin myös kulkea kauppakeskukseen rollarilla. Kävin syömässä lounaan ja päiväkahvit, pullaa unohtamatta, aina eri kuppilassa. Koronakiloja kertyi vyötärölle😵 Haahuilin hissukseen kaupoissa ja pysähtelin katselemaan ihmisiä. Pidin turvavälin ja desinfioin käsiäni.
Oli kiva päästä pois kotioloista.
Kerran kävin fysioterapeutilla. Antoi uusia ja hyviä vinkkejä ja liikkeitä. Jalkoihin tarvitaan voimaa ja selkään liikettä. Kysyin ensimmäisen kertaa mitä selkääni laitettiin. Oli yllätys; 5 titaanilaattaa ja sama määrä ruuveja sekä 2 jäykistyspötköä. Huh. No siellähän ovat ja tukevat. Vaikeutena on pitää selkä suorana. Jumppaliikkeet on nyt helteiden jälkeen otettava säännölliseen ohjelmaan. Laiskuus on iskenyt.
Muuten kesä on ollut hyvä ja tykkään lämmöstä. Taloyhtiömme takapiha on ollut hyvässä käytössä. On kahviteltu ja syöty yhdessä. Juhannuksena porukalla grillasimme, joimme ja pidimme hauskaa. Ilmahan oli mitä parhain.
Pientä lapsenlastani, 7 kk, olen myös nähnyt enemmän, kun koronan alussa tapasimme vähemmän. Hän on niin suloinen ja kehittyy vauhdilla. Kyllä saa niin hyvän mielen, kun häntä seuraa tai saa syliin. Hellyttävä ilopilleri - hymy on herkässä. Kävimme myös tervehtimässä äitiäni, 90 v. Vauvaa ei voitu antaa syliin eikä lähelle. Äitini kyllä tajusi koronan.
Ajattelin nyt, kun sääntöjä on höllennetty, että käyn äidillä kylässä. Olen ollut viimeksi helmikuussa.
Minä koen koronan tuoneen monelle pysähdyksen paikan. Jokainen saa päättää itse, onko se pahaksi. Toivon, että selviäisimme tästa hyvin.
Yhden viikonlopun vietin ystäväni luona Malmilla. Saunoimme, söimme, kävelimme ja juttelimme. Otettiin löysästi ja se on ihan parasta. Olin ihan yökylässä. Kivaa.
Olen niin iloinen ja onnekas, että omistan ystäviä. Aina on joku, jolle soittaa, kirjoittaa tai pyytää seuraksi. Iso rikkaus ja onni. Ystävyyttä tarvitsee hoitaa molemmin puolin. Yksipuolinen yhteydenpito ei ole kunnon ystävyyttä. Minä koen niin.
Vielä on kesää jäljellä ja kaikkea kivaa toivon tapahtuvan. Nämä muutamat sadepäivät eivät eloa ja oloa haittaa. Kroppa saa lepoa vilpoisemmassa ja jospa saisin lempileluni, imurin, kaapista ulos.
Nautitaan olosta ja toivotaan, ettei koronan toista aaltoa tule.
Käsipesu- ja turvaväli-terveisin
Virpi
FI2007086592
Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.