Meille tehtiin perusteellinen fysioterapeutin, sairaanhoitajan ja lääkärin tutkimus. Saimme valmennusta työelämässä jaksamiseen ja kaikenlaisiin byrokratian kiemuroihin, kun sairaus johtaa osasairaspäivärahalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Kuulimme ravitsemusterapeutin vinkkejä arkiruokailun terveelliseen sujumiseen. Psykologin kanssa kävimme läpi henkistä jaksamista. Uro- ja lantionpohjanterapeutit avasivat suoliston ja vatsanseudun asioita mm. pissa- ja kakka-asioissa. Toimintaterapeutin kanssa päivittelimme arjen sujumattomuutta tai sujuvuutta eri MS-tautioireiden valossa; niin moneen asiaan sairaus vaikuttaa, että! Syyskuun jaksolle saimme ottaa muutamaksi päiväksi mukaan myös omaisen.
Aivan paras kuntoutuksen anti oli kaiken edellä mainitun lisäksi vertaistuki. Voi että, miten hauskaa meillä oli. En muista, milloin olisin nauranut yhtä paljon ja yhtä monta päivää putkeen vedet silmissä. Ja aiheena oli MS-tauti. Kun porukalla sai ihan antaumuksella jutella tästä meitä kaikkia yhdistävästä asiasta ja kun kellekään ei tarvinnut selitellä mitään, olihan se ihan huikeaa. Yhdessä ihmettelimme ja taivastelimme, yhdessä itkimme ja nauroimme, yhdessä kirosimme ja manasimme sairautemme sinne, missä aurinko ei paista.
Kun yhtenä päivänä ajoin siskojani tapaamaan Turkuun, tajusin, etten koskaan ennen ole julkisesti avautunut alapääni asioista. Mutta tämä porukka, jonka olin tuntenut vasta pari päivää, kuuli niistäkin. Samaan aikaan kun yhtäkkiä Maskun ulkopuolella tajusin häpeäväni avoimuuttani, itkin ilosta sitä, miten vapauttavaa oli olla vertaistensa seurassa.
Tuntuu lattealta kirjoittaa, että suosittelen kuntoutusta ja erityisesti kuntoutusta Maskussa jokaiselle MS-tautia sairastavalle. Niin nyt kuitenkin teen; suosittelen, ehdottomasti!
FI2102041102
Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.
