Löysin hyvän neurologin
Olen kymmenien neurologien luona käynyt ja varmaankin useiden luona ennätän vielä käydä. Hyviä neurologit toki ovat kaikki, mutta itselleni hyvästä neurologista erinomaisen tekee hyvä vankka osaaminen MS-taudista ja innostuneisuus omaan työhön, sairastavan hyvä ja asiallinen kohtelu. Olen toki MS-tautia sairastavana yksilönäkin poikkeuksellinen. Kahta samanlaista MS-tautia sairastavaa ei ole ja tämäkin tuo lääkäreille haasteita.
No mutta. Jälleen kerran marssin neurologin luokse. Ajoissa paikalla ja neurologia ei kuulu, ei näy, Kello juoksi jo yli varatun ajan. Sitten ovi kävi ja minut kutsuttiin sisään. Hän olikin käyttänyt ajan perehtyen pitkään historiaani. Kertoi sieltä yksityiskohtia, jotka itse olin jo aikaa sitten unohtanut. Ja mikä parasta, hänellä oli heti valmis suunnitelma, miten edetään. Toki perinteiset testit steppailtiin, mutta ne eivät tahtia hidastaneet.
Jo se, että lääkäri perehtyy historiaan, nostaa ainakin kohdallani pisteitä. Kuinka monta kertaa käynti on alkanut siitä, että on kertonut mikä vaivaa ja miten haluaa vaivaa hoidettavan. Nyt ei tarvinnut.
Kelalle kuntoutushakemus, sitä ennen sairaalan fysioterapeutille käynti hakemuksen liitteeksi. Pientä säätöä lääkityksiin ja mies käynnistä reipastuneena lähes leijui ulos sairaalasta.
Fysioterapeutilla kävin sopimuksen mukaan. Testeissä kaikki meni yllättävästi vaan paremmin, kuin vuosi sitten. Jo siinä vaiheessa tuli aavistus, että ei tässä hyvin käy.
Tuli lausunnot kotiin ja tein hakemuksen. Neljän päivän päästä tuli päätös. Hakemuksesi on hylätty.
Ja kuinka neurologi vannoi, että nyt tehdään hakemus, jolla kuntoutuspäätös saadaan. Ja kuntoutusta sinä poika poloinen tarvitset. Päätin hylkypäätöksen jälkeen, että paljon pitää tapahtua, että uutta hakemusta laitan sisään. Ja maksan turhasta lausunnosta.
Olen sairastanut pitkään ja sairauden alkuvuosina olen saanutkin Kelan vaikeavammaiselle suunnattua kuntoutusta. Nimi tälle on vuosia sitten muuttunut, mutta se ei ole pääasia. Silloin kuntouduin niin hyvin, ettei jatkolle Kela nähnyt tarvetta. Ei, vaikka tällaisen sairauden kanssa huomisen kunto voi olla mitä vaan. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin, kun olen paljon huonommassa kunnossa, kun sairauden alkutaipaleella, ei kuntoutukselle nähdä tarvetta. Aina ei oikein jaksa ymmärtää päättäjien aivoituksia.
Toki teen paljon itse. Treenaan puntilla ja huristelen fillarilla. Jumppaan kotona ja venyttelen päivittäin. Silti kaikkea ei voi eikä osaa tehdä itse. On lihaksia, jotka tarvitsevat lisää voimaa kantaakseen painavaa yläruhoa ja on liikkeitä, joita ei voi eikä osaa tehdä itse lisätäkseen kehon liikkuvuutta. Seuraavaksi on vuorossa magneettikuvat. Niillä vielä varmistetaan, ettei MS-taudin lisäksi esimerkiksi alaselässä ole liikkumiseen heikentäviä ongelmia. Nämäkin kuvat ovat hyvän neurologini ansiota.
Tämäkin mukava ja asiansa osaava neurologi ei ole enää paikkakunnalla. Kuten alkuun kirjoitin, olen käynyt kymmenillä neurologeilla ja aina kun vastaanotolle menen, on vastassa uudet kasvot. En tiedä, miksi tällä seutukunnalla hyvät neurologit eivät viihdy. Onko vikaa palkkauksessa, työoloissa, potilaissa, vai missä ihmeessä? Kun tällä seutukunnalla ei hyvät tohtorit viihdy, olen hyvien neurologien perässä matkustanut ympäri Suomea, mutta siinä touhussa ei tahdo kestää lompakko. Maksamalla matkat ja neurologin palkkion kokonaisuudessaan. Nyt kun tarkemmin mietin, että mitä hyvällä neurologilla käynnistä jäi käteen, niin en tiedä sittenkään. Jäikö hyvä neurologi edelleen löytymättä?
FA-11250072_23082024
Tämä teksti on kirjoitettu Novartiksen taloudellisella tuella.
Curated Tags